torstai 9. helmikuuta 2017

Kavereita ja keinukehitystä

Ei kommentteja:
Carma, Riena ja Iva

Menneenä viikonloppuna saatiin Ira laumoineen visiitille. Pari päivää meni hujauksessa lenkkeillen, treenaten ja ihan vain ollen, mutta onneksi Joensuun ja Mikkelin välimatka ei ole hurjan pitkä ja vastavisiitti on jo suunnitteilla. Lauantaina vuokrattiin Hulda-Hallia pienten leijeröintitreenien merkeissä, ja Riena sai aloittaa ihan vauvatreenistä tehden aluksi pelkkää putkikutsua. Pieniin palasiin pilkottuna saatiin pelkkiä onnistumisia, lisäksi tehtiin vähän keinua. Tiistaina pakkanen paukkui siihen malliin, että Pärnävaaran kylmiin olosuhteisiin ei ollut menemistä, mutta säätä ennakoiden olinkin varannut jälleen tunnin vuoron Hulda-Hallista. Meistä on hyvää vauhtia tulossa hallin vakioasiakkaita! Heidin ja Kallan kanssa tehtiin pelkkää estetreeniä; keinua, vaikeaa rengasta ja vierasta pussia. Keinu eteni rytinällä:


Oli pakko säästää alun häröilyt, koska se nyt vaan on niin... Riena.

Ihan heti ei mahdeta palkkaaja-pysäyttäjää häivyttää :D Banggame on Rienasta aika sairaan siisti leikki, ja se on tosiaan harrastellut sitä oma-aloitteisesti aina, kun keinu on ollut sopivasti tuettuna. Vähän on hasardi harrastus... keinun kanssa suurin haaste on ollut kaikki ylimääräinen härvääminen, Rille on tarjonnut niin pivotingia, peruuttamista kuin itsensä ympäri pyörimistä alastulolla 4onin vaihdokkina. Renkaalla ei tullut yhtään virhettä, vaikka vauhtia otettiin suorasta putkesta, ja pussikin tehtiin kerran laskettuna. Se oli vähän hidas, joten siihen tarvitaan vielä lisää helpotettuja toistoja.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Tammikuun kootut

Ei kommentteja:
Äkillinen kandinvälttelypuuska iski, joten sijaistoimintona kokosin tammikuun treeneistä koosteen:


Viimeiset pätkät ovat eiliseltä; aloitettiin vähän ex tempore Vähäniityn Sarin tehoryhmässä. Treenejä on huhtikuun alkuun asti noin kahdesti kuussa, joten kotiläksyjä niin sieltä kuin Kuopiostakin pitäisi ehtiä sopivasti tehdä. Radassa oli taas monta uutta asiaa lähtien u-putken pimeästä kulmasta keppien seinäänpäin menoon ja putkenpäänohituksiin, mutta pätkissä tehden saatiin hyvin onnistumisia. Kelloteltiin vähän eri vaihtoehtoja, ja yllättäen alussa hitaammalta tuntunut niistopersjättö olikin takaakiertovalssia nopeampi. Myöhemmässä kohdassa puolestaan päällejuoksu vei voiton niistosta, joskin peittäessäni siivekkeen se vähän levisi, joten kunnollista vertailua on paha tehdä. Kaikki rimat olivat ensimmäistä kertaa kolmessakympissä, tätä ennen ollaan pidetty sekaisin 25 ja 30 sentissä.

Itsenäisesti ollaan tehty keinua ja pienellä porukalla Heidin, Heidin ja Katrin kanssa takaaohjausta. Takaaleikkaukset olivat todellakin mukavuusalueellani Adyan kanssa aloittaessa, jopa siinä määrin, että silloinen viikkoryhmäkouluttajani kielsi minua viljelemästä niitä treeneissä, mutta Rienan kanssa asia on hyvinkin toisin. Yllättävän kivasti nekin lähtivät kuitenkin toimimaan, kun pari kertaa palkkasi ja antoi riittävästi tilaa. Sylkkäri oli Rienalle pala kakkua, vaikka itselleni se on aina ollut hiukan epävarma ohjaus, mutta vippaus uutena kuviona oli varsin vaikea. Sheltti ampaisi monta kertaa seuraavalle hypylle, mutta muutaman kerran palkkaamalla saatiin vippikin liitettyä osaksi 11 esteen rataa. Heräsi kyllä epäilys, että oppikohan se vippauksen vai radan... Pitää testata!

(Helmikuussa voisin koittaa vähän hillitä noita ajoittain taivasta kohti sojottavia käsiäni. Jos koira on alle 35 senttiä korkea, korkeuksiin huitominen ei liene tarpeellista.)