perjantai 27. tammikuuta 2017

Lausuntoa ja keppejä

Ei kommentteja:

Toipilaskoikkerin selkälausunnoksi kirjattiin LTV1, VA0 ja SP0. Lisätiedoissa kuitenkin seisoi maininta välimuotoisesta nikamasta S1 ja erittäin voimakkaasti jakautuneesta ristiluun keskiharjanteesta, lähes LTV2:sta. Soittelin tarkennuksien perässä liittoon, mutta sain vain ohjeeksi laittaa lausujalle viestiä perään, enkä ole saanut vielä vastausta. Kuviakaan ei ole klinikalta kuulunut, pitänee käydä ensi viikolla vierailulla muistitikun kanssa, mikäli ne eivät vielä alkuviikostakaan kilahda mailiin.

Leikkauksesta on viikko, ja haava on parantunut hyvin. Normaalipituiset lenkit toipilas on jo ollut pari päivää mukana hihnassa, mutta koska pitkähkön haavan suojaaminen on vaikeaa, metsäpolkujen sijaan lenkit ovat suuntautuneet lähinnä auratuille teille. Kovasti Adyan tekisi jo mieli leikkiä Rienan kanssa ja naksutellessa se melkein repeää liitoksistaan. Toivottavasti tikit eivät!

Toipilaan kiu...aktivoimista!

Shelttiosasto pääsi keskiviikkona tuuraamaan toisaalla kiinni olevaa tätikoiraansa Lukkarisen Marin valmennukseen. Treenien teemana oli kepit ja saattoipa pieni kauhistus olla vastassa, kun pahaa-aavistamattomana avasin tuliterän Hulda-Hallin oven. Keppitreenit tosiaan - kolme erilaista harjoitetta, joissa treenattiin tiukkoja avo- ja umpikulmia yhdistettynä takaaleikkauksiin ja itsenäiseen suorittamiseen ja vieläpä tiukkaa päällejuoksua, jonka jälkeen tavoitteena oli ehtiä keppien aloituspään kanssa samalla linjalla olevalle putkelle pakkovalssiin. Haastetta olisi ollut kokeneellekin koiralle ihan riittävästi, saati sitten juniorieläimelle, jolle oli edeltävällä viikolla ensimmäistä kertaa ylipäänsä lisätty yksi hyppyeste keppien jälkeen! Aloitukset sillä on olleet kivalla mallilla jo ennen kahteentoista keppiin siirtymistä, mutta puolenvaihtoja keppien jälkeen ei oltu tehty jostain syystä lainkaan. Vähäisiä keppitoistomäärät ovat ylipäänsäkin, ja Riena hakee vielä tekniikkaansa. Laiskan editoijan kolmen toiston näyte suoraan instagramista:


Etupalkkaa käytettiin hyödyksi, helpotettiin takaaleikkauskulmaa, knuutitusta (ihan vieras termi minulle, mutta siis pätkän ensimmäinen) palkattiin paristi ihan alkuun eikä jyrkkää päällejuoksua edes koitettu, mutta aika hienoa oli, että aloitukset menivät satasella nappiin ja virheellisiä toistoja oli vain muutama, ja nekin minun ryssimissä päällejuoksuissa sekä putkelta umpikulmaan takaaleikatessa. Hallissa oli uuden alustan ja atmosfäärin lisäksi tarjolla kiitettävästi oheishäiriötä; laidoilla vieraita ihmisiä, konttaava lapsi ja seinän takaa kantautuvaa meteliä porauksesta sun muusta. Itsenäisiä treenejä ollaan harrastettu mitä kummallisimpiin kellonaikoihin, joten suuremmat häiriöt treenatessa ovat olleet harvinaisuus, mutta eipä mainitut Rilleä kiinnostaneet.

Valotus ei ihan osunut kohdilleen, mutta ajatushan on tärkein!
Gisli, Maili ja RRRRiena.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Taukoja ja treenisuunnitelmia

Ei kommentteja:
Adya steriloitiin viimein perjantaiaamuna ja toipuminen on alkanut hyvin. Perjantain se oli lääkehuuruissa ja kipeä, mutta Tramalia saatuaan nukkui yönsä rauhallisesti. Heti lauantaina toipilas oli paljon reippaampi ja nyt muutama päivä leikkauksesta se on jo ihan normaalin oloinen. Tramalin jätin jo sunnuntaina antamatta, mutta toista kipulääkettä hoitajan suosituksesta Adya saa kuitenkin vielä pari päivää. Ennen leikkauspöydälle joutumista koikkeri käväisi röntgensäteiden alla virallisten selkäkuvien merkeissä - ihan puhtain paperein ei selvitty, mutta mitään ihan hirveyksiä ei rangasta onneksi paljastunut. Odotellaan liiton lausuntoa mielenkiinnolla. Lonkat vilkaistiin samalla, ja ne olivat eläinlääkärin mielestä ilman pienintäkään epäilystä samat kuin 1,5-vuotiaana; C/A ilman nivelrikkoa.



Adya on luonnollisesti nyt agilitytauolla, ja on ollut jo tovin, sillä juuri ennen joulua hieroja totesi sen olevan sen verran jumissa, että asiaa esteille ei ole ollut. Pistää vähän miettimään jatkoa, kun se on ollut koko syksyn hyvinkin kevyellä treenillä ja silti lihaksisto on tuossa kunnossa... Alkuvuoden tavoite numero yksi on ehdottomasti saada sille lisää lihasta. Ja samalla painoa, kovin on hoikassa kunnossa.

Riena jäi heti kurssinsa loputtua neljän viikon talvitauolle ja sekin näki hierojan kahdesti - selässä ja lapojen seudulla oli jonkin verran kireyksiä, mutta nuorena koirana se vastasi hoitoon hyvin. Juoksunsakin se ajoitti osittain treenitauon päälle. Nyt tammikuussa ollaan käyty kerran Kuopiossa treenaamassa ja muuten tehty lyhyitä, intensiivisiä estetreenejä keskittyen pussiin, keppeihin ja keinuun. Puomista ja A:sta ollaan pidetty vielä taukoa, kun on tosiaan noita muitakin juttuja treenattavana. Tämän hetken prioriteettina on esteopetus, mutta valtaosa ohjaustekniikoistakin on vielä ihan alkutaipaleella.


Kuopion treeneissä tehtiin keppejä ensimmäistä kertaa muutaman esteen takaa radanomaisesti ja ihan ensimmäiset saksalaiset - molemmat toimivat tosi kivasti! Pelkkä päällejuoksukin on ollut Rienalle todella vaikea, joten saksalaisen handlaaminen oli suuri yllätys. Sain lisäksi todeta, että käteentulokäskyn toimimattomuus ei ole ainoastaan puomiin liittyvä haaste, vaan Rillehän paineli putkesta suorinta tietä ansaesteelle KAHDEKSAN kertaa. Kahdeksan. Vaikka hypystä otti riman pois, ei haitannut. Vaikka siivekkeet laittoi kasaan, ei haitannut. Liiallinen irtoaminen on sinänsä ihan positiivinen ongelma, mutta kahdeksannen kerran jälkeen en ollut ihan varma, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa :D Sain hetkeksi tarpeekseni videonmuokkauksesta puomiprojektivideon ansiosta, joten pärjätään tällä kertaa ilman todisteita.

Ihastuttavan kivituhkainen Riena ja Maili-bestis


Rienan treenilista on mallia loputon, mutta pääsuuntauksina alkuvuodelle:
  • Käteentulokäskyn vahvistaminen.
    Tauon aikana opetin kunnollisen kuonokosketuksen käteeni, ja ilman esteitä se toimii hyvin. Nyt vaan pitäisi siirtää se ensin radalle ylipäänsä, ja kun se toivottavasti alkaa toimia siellä, tehdä kuuntelutreenejä puomin kanssa.
  • Erikoisesteiden vahvistaminen.
    Pussi kaivettiin viime viikolla naftaliinista, ja uskoisin, että se handlataan parin kerran jälkeen jo radalla. Rengasta ei olla tehty ikuisuuteen, sille pitää erityisesti vahvistaa erilaisia lähestymisiä. Pituudessa ja muurissa ei ole ihmeitä, mutta okseria Rille ei ehkä suurista suunnitelmista huolimatta ole nähnytkään?
  • Kepit radan osaksi.
    Aloitukset sujuu, mutta Riena ennakoi palkkaa ja tuppaa vilkuilemaan minua turhan helposti. Tähän ollaan nyt paneuduttu namialustalla ja kuolleella lelulla pari kertaa, ja edistystä on jo tapahtunut. Myös vedätys ja puolenvaihdot keppien jälkeen treeniin.
  • Keinu.
    Viime viikolla palattiin keinunkin pariin. Sekä banggame että 4on näyttää hyvältä, joten eihän se ole kuin opettaa loppuun!
  • A.
    Vasta muutamia treenejä takana, mutta Riena lentää herkästi täyskorkean A:n harjanteen yli suoraan kontaktialueelle, vaikka lähetysmatkaa olisi vain pari metriä. Matkaa lisätään siis hyyyviiiin hitaasti. Pitää vähän testailla, millainen palkkaustapa estää parhaiten lentämistä.
  • Puomi. (tämän lista se vasta loputon onkin...)
    - poistuminen mutkaputkeen
    - poistumiset erityisesteille
    - tyhjäänjuoksu
    - vedätys
  • Ohjauksista ainakin:
    - takaaleikkaus
    - poispäinkääntö
    - vippaus
    - sylkkäri
  • Suuntakäskyt.
    Ajattelin, että ei, mutta olen ehkä päätymässä toiseen lopputulokseen. Ainakin olohuoneversiot pitää saada tulille.

Itsenäisten treenien pääpaino on siis tarkoitus pitää esteopetuksessa, mutta koska Kuopiossa käydään oppia ottamassa kerran kuussa koko kevät, koitetaan mahduttaa kalenteriin myös sieltä saatavat kotiläksyt. Lisäksi tiedossa on pari tuurauskeikkaa Lukkarisen Marin treeneihin, kivaa!

Riena vajaat 22 kk ja epätoivoinen yritys pelastaa tarkentumaton kuva.
(Kuvat.fi ei toimi, ja Blogger pilaa kuvien laatua entisestään. Nice.)

lauantai 7. tammikuuta 2017

You're never fully dressed without a smile

Ei kommentteja:




Koirat ovat olleet jo monta viikkoa talvitauolla agilitysta, mutta palataan vielä viime vuoden treeneihin Rienan juoksupuomiprojektin koostevideon muodossa. Projekti on ollut pitkä, työläs, opettavainen, turhauttava ja samaan aikaan ihan mielettömän palkitseva. Työtä riittää yhä edelleen, mutta tällä hetkellä en voisi olla tyytyväisempi, että monista epäilyistä huolimatta valitsin juuri Silvian metodin ja päätin elokuussa osallistua online-kurssille! Myönnettävä tosin on, että olin itsekin aavistuksen skeptinen oppimisen suhteen pallon perässä juosten - enkä oikeastaan vieläkään täysin käsitä, miten on mahdollista, että koira oppii täydestä vauhdista skippaamaan etujalan tai -jalkojen laskemisen alas tähdätessään kontaktialueelle, mutta nyt minulla on ihan elävä esimerkki moisesta :) Ajan myötä Riena toivottavasti oppii tekemään tarvittavat muutokset laukkaansa ennen alastuloa, jolloin sijoittelut eivät ole enää niin selkeästi nähtävissä, ja säästää näin kroppaansa turhalta rasitukselta. Matka tähän pisteeseen ei ole ollut ongelmaton, mutta voi pojat, ihan kaiken työn ja vaivan arvoista se on ollut! Ja ennen kaikkea, meillä on ollut ihan sairaan kivaa! Jos tykkäsit videosta, käyhän tykkäämässä siitä myös Lolabulandin Graduation-sivulla; Riena haluaa treenata lisää! Kiitos!