tiistai 21. maaliskuuta 2017

Liikaa päivitettävää


Mistäs sitä aloittaisi? Adya on toipunut muutoin mainiosti, mutta sen lihakset ovat edelleen käsittelyn tarpeessa. Se ei kuitenkaan arjessa oireile jumejaan, vaan on villiintynyt liki päivittäin ottamaan spurtteja Rienan ja muiden vaihtuvien lenkkikokoonpanojen jäsenten kanssa. Ihana nähdä sitä noin virkeänä! Kropanhallintatreenejä pyritään tekemään säännöllisesti ja hallilla koikkeri on päässyt tekemään tokojuttujen lisäksi vähän keinun paukuttelua, sillä ajattelin opettaa sille keinun uudestaan. Ulkoillessa olen pitänyt sillä takkia lihasten suojana, öisin bot-loimea ja tälläkin hetkellä se nauttii lämpöhoidosta kauratyynyn muodossa. Seuraava hierontakerta on huomenna, jolloin Rienakin pääsee käsiteltäväksi.



Fanny, Wilda ja Noona kävivät kylässä työreissun siivittämänä ja saatiin nauttia turkulaisvieraiden seurasta monta päivää :) Iltapäivät ja illat täyttyivät lenkkeilyllä, sisaruspaineilla ja yleisellä hengailulla ja treenaamassakin käytiin kerran. Lisäksi kuun vaihteessa piipahdin Rienan kanssa Mikkelissä Iran luona, käytiin muun muassa treenaamassa puomia ja fysiikkaa. Lomafiilistä ollaan siis kaiveltu kandistressin alta, oikein kivoja viikonloppuja keskellä viikkoa ollaankin päästy viettelemään! Harmi, ettei kandi kirjoita itse itseään...

Samasta puusta veistetyt Wilda, Riena ja Noona

Erään helmikuisen lenkin jälkeen: Adya, Maili, Sane, Riena, Noona ja Wilda.
Kuva: Noora Muuttoranta

Puomin treenaamisesta ehti kertyä parin kuukauden tauko, ja tämän vuoden puolella mopo on meinannut lähteä enemmän tai vähemmän keulimaan ellei vallan karata käsistä. Ensimmäisissä muistelutreeneissä Riena osui kiltisti kerta toisensa jälkeen, mutta sen jälkeen osumaprosentti on vaihdellut railakkaasti käyden lähellä nollaa ja palaten 80 paremmalle puolelle. Videoanalyysit ovat paljastaneet laukkojen skippailun ja hillittömän venyttämisen: välillä sheltti suorittaa koko esteen kolmella (!) laukalla, jolloin tuommoinen tirriäinen ei yksinkertaisesti voi osua kontaktille. Neljällä laukalla se toisinaan onnistuu osumaankin, mutta täydellä viidellä se ei vieläkään tee edes vahingossa. Eilen pureuduttiin viimeinkin jostain syystä varsin ongelmalliseen mutkaputkipoistumiseen ja lähtövauhtia rajoittamalla saatiin aika kivoja onnistumisia. Eihän siinä ollut kuin 12 metriä putken ja puomin välissä, mutta kuka noita laskee! Tarkoituksena oli vedättää oikein kunnolla, mutta se jäi kyllä yritykseksi ennen kuin jätin Rienan seisomaan ja otin reilusti etumatkaa. Kaikki toistot, loikkineen päivineen ja lopussa jokunen A:kin:

Mikkelin puomit nähtävissä täällä. Halusin testata vierasta puomia suoraan ratavauhdista,
mikä ei ehkä ollutkaan paras idea tähän saumaan. Positiivista oli kuitenkin,
että vaikka ensimmäinen puomi oli vähän varovainen, osuma oli selkeä!

Möllikisatkin on korkattu ja toisetkin samanmoiset ollaan käyty juoksemassa. Debyytissä Riena peilasi jännittynyttä olotilaani (voi kyllä, kisahermoni ovat sitä luokkaa, että pikkukylän epävirallisetkin saa vatsani kääntymään nurin ja voimat katoamaan jaloistani) heti autosta päästyään haukkumalla vähän kaikelle ja kaikille ja oli radalla aika kiltin ja vähän ehkä hämmentyneenkin tuntuinen. Tehtiin kuitenkin nolla ja voitettiin. Toisissa mölleissä olikin jo haastavampi rata, jolta hyl, mutta meno oli enemmän treenirienaa ja oma jännityslevelikin paljon siedettävämpi.

 
Möllidebyytti puolestaan löytyy täältä.

Kuopiossa ollaan käyty treenaamassa ja hakemassa kotiläksyjä pariinkin otteeseen, kuin myös hurautettu joka toinen viikko Sarin silmien alle Niittylahteen. Viimeksi Sarin treeneissä Riena karkasi ratavauhdista A:lle ja teki hallituimpia suorituksia kuin mitä ilman vauhtia ollaan lentämisen pelossa hinkattu. Eilisen testauksen perusteella taidetaan vain laittaa se osaksi rataa vältellen jonkin aikaa vauhdikkaita lähestymisiä ja olla vain palkkaamatta koko estettä, palkkaamattomuuden kun pitäisi hillitä liiallisia liitohaluja ja osumisen kanssa ongelmia ei ole ollut lainkaan. Keinu on edelleen melko lennokas ja pysähtymistä tarvitsee vielä vahvistella, mutta eiköhän sekin siitä ala muotoutua. Viimeisimmät Kuopion treenit näyttivät tältä:


Mainittujen treenien lisäksi ilmoittauduttiin kolmen kerran kisaamaan agilityssä -kurssille, jossa tavoitteena on saada aikaan eheitä suorituksia ykkösluokan tasoisilla radoilla. Tämä tuli kuin tilauksesta, helppoja ratatreenejä meidän treenihistoriasta ei nimittäin löydy lainkaan! Vähän soitellen sotaan lähdettiin keppien suhteen eikä kontaktitkaan ole valmiit, mutta tämä kurssi tekee meille varmasti oikein hyvää. Viime lauantaina oli toinen kurssikerta, ja ratatyöskentely tuntui jo huomattavasti helpommalta ensimmäisiin treeneihin verrattuna. Tosi hyviä juttuja kouluttaja-Heidi on meille tarjoillut, on pitänyt selostaa ratasuunnitelmaa selin rataan, kellottaa omaa tavoiteaikaa virtuaalikoiran kanssa ja sen sellaista! Viime kerralla juostiin kolmea erilaista hyppyrataa, hyllyteltiin yllätyksellisen irtoamisen ja vähemmän yllätyksellisen myöhässä olemisen seurauksena, rimat kolisivat alkutreenistä ja kepeille jarrutuskin oli molemmilta hiukan hukassa, mutta pääpiirteittäin homma pysyi kuitenkin kasassa, ja saatiin kuin saatiinkin aikaan melko ehjiä ratoja. Videolla kaikista radoista yksi yritys:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti