perjantai 27. tammikuuta 2017

Lausuntoa ja keppejä


Toipilaskoikkerin selkälausunnoksi kirjattiin LTV1, VA0 ja SP0. Lisätiedoissa kuitenkin seisoi maininta välimuotoisesta nikamasta S1 ja erittäin voimakkaasti jakautuneesta ristiluun keskiharjanteesta, lähes LTV2:sta. Soittelin tarkennuksien perässä liittoon, mutta sain vain ohjeeksi laittaa lausujalle viestiä perään, enkä ole saanut vielä vastausta. Kuviakaan ei ole klinikalta kuulunut, pitänee käydä ensi viikolla vierailulla muistitikun kanssa, mikäli ne eivät vielä alkuviikostakaan kilahda mailiin.

Leikkauksesta on viikko, ja haava on parantunut hyvin. Normaalipituiset lenkit toipilas on jo ollut pari päivää mukana hihnassa, mutta koska pitkähkön haavan suojaaminen on vaikeaa, metsäpolkujen sijaan lenkit ovat suuntautuneet lähinnä auratuille teille. Kovasti Adyan tekisi jo mieli leikkiä Rienan kanssa ja naksutellessa se melkein repeää liitoksistaan. Toivottavasti tikit eivät!

Toipilaan kiu...aktivoimista!

Shelttiosasto pääsi keskiviikkona tuuraamaan toisaalla kiinni olevaa tätikoiraansa Lukkarisen Marin valmennukseen. Treenien teemana oli kepit ja saattoipa pieni kauhistus olla vastassa, kun pahaa-aavistamattomana avasin tuliterän Hulda-Hallin oven. Keppitreenit tosiaan - kolme erilaista harjoitetta, joissa treenattiin tiukkoja avo- ja umpikulmia yhdistettynä takaaleikkauksiin ja itsenäiseen suorittamiseen ja vieläpä tiukkaa päällejuoksua, jonka jälkeen tavoitteena oli ehtiä keppien aloituspään kanssa samalla linjalla olevalle putkelle pakkovalssiin. Haastetta olisi ollut kokeneellekin koiralle ihan riittävästi, saati sitten juniorieläimelle, jolle oli edeltävällä viikolla ensimmäistä kertaa ylipäänsä lisätty yksi hyppyeste keppien jälkeen! Aloitukset sillä on olleet kivalla mallilla jo ennen kahteentoista keppiin siirtymistä, mutta puolenvaihtoja keppien jälkeen ei oltu tehty jostain syystä lainkaan. Vähäisiä keppitoistomäärät ovat ylipäänsäkin, ja Riena hakee vielä tekniikkaansa. Laiskan editoijan kolmen toiston näyte suoraan instagramista:


Etupalkkaa käytettiin hyödyksi, helpotettiin takaaleikkauskulmaa, knuutitusta (ihan vieras termi minulle, mutta siis pätkän ensimmäinen) palkattiin paristi ihan alkuun eikä jyrkkää päällejuoksua edes koitettu, mutta aika hienoa oli, että aloitukset menivät satasella nappiin ja virheellisiä toistoja oli vain muutama, ja nekin minun ryssimissä päällejuoksuissa sekä putkelta umpikulmaan takaaleikatessa. Hallissa oli uuden alustan ja atmosfäärin lisäksi tarjolla kiitettävästi oheishäiriötä; laidoilla vieraita ihmisiä, konttaava lapsi ja seinän takaa kantautuvaa meteliä porauksesta sun muusta. Itsenäisiä treenejä ollaan harrastettu mitä kummallisimpiin kellonaikoihin, joten suuremmat häiriöt treenatessa ovat olleet harvinaisuus, mutta eipä mainitut Rilleä kiinnostaneet.

Valotus ei ihan osunut kohdilleen, mutta ajatushan on tärkein!
Gisli, Maili ja RRRRiena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti