lauantai 24. syyskuuta 2016

Up – kohti korkeuksia

Ei kommentteja:
Puomi etenee! Omaa puomiharrastusta puuhastellessa minusta on varsin mielenkiintoista seurata muiden projekteja ja edistymistä, joten laitetaanpa meiltäkin jokunen treeni esille:


Ensimmäistä kertaa liikuttelin hyppyä puomin jälkeen. Tein sen aika varovasti, ehkä turhankin, ja osumaprosentti pysyi sadassa. Riena lentää hyvin helposti liian pitkälle tasaiselta osalta alastulolle, joten yritin hillitä liitoa siirtämällä lähtöpaikkaa hyvin lähelle, välillä alle kahteen metriin. Huono idea, koska oikeasti vauhdikkaat lähestymiset jäävät aika kaukaisiksi parin metrin sallimasta vauhdista, joten ongelma korjautuu korkeintaan näennäisesti.

Maanantaina koiteltiin ensimmäistä kertaa täyskorkeaa puomia, edessä suora putki:


Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Rienalla on jo aika hyvä käsitys osumisesta, mutta se ei ihan liikaa tunnu tiedostavan takajalkojaan. Sen tyyli on hiukan kyseenalainen  viiden suunnilleen yhdenmukaisen laukan sijaan se venyttää neljännen laukan piiiiitkäksi, lentää liian pitkälle alastulolle ja kokoaa viidennen laukan osuakseen  ja tästä syystä kontaktipinnalle osuu useimmiten joko etujalat tai yksi etu- ja yksi takajalka. Myös syviä kahden takajalan osumia tulee, mutta turhan harvakseltaan.

Sitkeästi sadassa pyörinyttä osumisprosenttia saatiin laskettua tuntuvasti siirtämällä puomin jälkeistä hyppyä kokonaan pois suorasta linjasta (kuva). Riena lensi muutaman kerran entistä pidemmälle alastulolle ja jätti viidennen laukan tekemättä kokonaan. Epäonnistuneet yritykset saivat pienet shelttiaivot raksuttamaan, ja yksi loppupuolen suorituksista näytti tältä:



Projekti on vasta alussa ja hommaa riittää, mutta suunta lie oikea. Vieläkään en tiedä, tuleeko tästä koskaan valmista saati kilpakentillä asti toimivaa, mutta Riena ei ehkä tiedä siistimpää ja minäkin olen jo armottomassa juoksaritreenikoukussa! Nyt on kuitenkin pienen tauon paikka, tulevalla viikolla treenataan jotain ihan muuta kuin puomia sekä Kuopiossa että omassa kotihallissa.

P.S. Adya pääsi perjantaina tekemään vähän rataa! Se liikkui aika hyvin, joten eiköhän se ala olla valmis palailemaan ihan oikeisiin treeneihin :) Sille onkin lokakuussa alkavalle talvikaudelle paikka tiedossa omatoimiseen treeniryhmään.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Suurta päivittämislaiskuutta

Ei kommentteja:
Kesään on kuulunut:

Lomareissu Ranskaan, agilityn European Openiin. Ihan jo turistinkin roolissa nuo kisat olivat sellaiset, että vieläkin sunnuntain finaaleita muistellessa korvissa soi taputusten rytmittämät kannustushuudot. Oli hienoa päästä seuraamaan huippuagilitya pelipaikalta, ja nähdä omin silmin, millaista kisaaminen tuolla tasolla on. Reissata kavereiden kanssa, tutustua uusiin ihmisiin ja todistaa ystävän upea finaalirata.


Kotimaanmatkailua Turussa. Riena vietti EO-reissun Fannyn laumanjatkeena, ja Ranskasta palattuani jäin muutamaksi päiväksi Turkuun. Pidettiin pikainen pentuetapaaminen, chillailtiin, hengailtiin Turun keskustassa, lenkkeiltiin, treenattiin paristi. Mitä parhainta palautumista reissuväsymyksestä, kiitos tuhannesti Fanny!

Ei ole tämäkään omena kauas puusta pudonnut, ei. Noona-emä ja Riena.
Riena tapasi myös Riskin Turussa.
Ilme kertoo kaiken :D

Fysioterapiaa. Adya on käynyt vakiofyssarillamme niin monta kertaa, että lopetin jo laskemisen. Viimeisin käynti oli reilu viikko sitten, ja vihdoin koikkeri sai luvan alkaa palata agilityn pariin hyppyjumppien kautta. Sitten se aloitti juoksunsa, ja söi peräkkäisinä päivinä kahdet juoksuhousunsa. Perhana. Rienakin on käynyt tsekkauksessa, ja se oli varsin hyvässä kunnossa.

Leiri. Elokuinen viikonloppu vierähti Kiteellä Agarwaen-agilityleirillä. Migreenintapaista lukuunottamatta oli hauskaa, lauantaina ei osattu Rienan kanssa oikein mitään, mutta sunnuntaina tsempattiin ja opeteltiin viskileikkauksia ihan hyvällä menestyksellä. Adya osallistui leirithriathlonin koiraosuuksiin, ja oli onnellinen pieni eläin päästyään juoksemaan 10-esteisen mölliradan ilman rimoja.

Video, jonka Anniina (@anniinko) julkaisi


Treeniä. Tarkemmin puomitreeniä. Paljon puomitreeniä. Aamuseitsemältä, yöyhdeltä ja kaikkina vuorokaudenaikoina niiden välillä. Kentälle tilan raivaamista, rakentamista, epäonnistuneita kokeiluita, naurettavia tuntimääriä hallilla. Onnistumisia, edistymistä, ja uskoa siihen, että tästä voikin oikeasti tulla vielä jotain. 90-senttisellä puomilla harjoiteltiin ensimmäistä kertaa helppoja poistumisia - suoraan putkeen, mutkaputkeen ja edessä olevalle hypylle:


Viimeisimmässä treenissä harpattiin 117 senttiin ja alun hakemisen jälkeen alkoi näyttää aika hyvältä sekin! Lähtö on toistaiseksi vain kolmen metrin päässä puomista oikean tekniikan opettamiseksi ja palkan Riena saa lyhyen suoran putken jälkeen:


Keppitreeniä. Riena oppi 2x2-kepeillä aika kivan pujottelun noin puolessatoista viikossa. Puomitreenien lopuksi olen ottanut pari toistoa täysiä keppejä, ja onnistumisprosentti niissäkin on ollut aika jees.

12. kerta kepeillä:

Video, jonka Anniina (@anniinko) julkaisi

Syyskuu on jo pitkällä, ja eilen suljin kesätyöpaikan oven viimeistä kertaa. Huomenna koittaa paluu yliopistomaailmaan ja opiskelija-arkeen. Mihin kesä taas katosi?