keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Synttärikännit

Ei kommentteja:

Hyvää ensimmäistä synttäriä
pieni sopivasti sekaisin oleva reikäpääni <3

Hakiessani pienen mustan pörröisen palleron kotiin Loviisasta, en ihan arvannut, millaisen tyypin oikein sain käsiini. Riena on yksivuotias, joka roikkuu vieläkin hihnassaan, herättää aamuisin purren ja pussaten, varastelee lapasiani, aiheuttaa pomppiessaan vekkejä takkeihini ja käyttäytyy muutenkin kuin mikäkin pellossa kasvanut kakara. Sen kanssa ei ole ollut päivääkään tylsää, ja sen asenne totta tosiaan on aika to die for 💛

Ja koska mitäpä olisi synttäripäivä ilman siskosten yhteisiä synttärikännejä, joutuivat Riena ja Wilda heti ikärajan ylitettyään terveystutkimuksiin. Silmät, polvet ja sydän tutkittiin terveiksi, eikä luustokuvissakaan näkynyt mitään kovin hälyyttävää. Selässä on kuvanneen eläinlääkärin arvion mukaan LTV1, kyynärät ja lonkat lähtivät Kennelliittoon alustavasti priimoina. Lisäksi kuvattiin kintereet, joista on paha sanoa juuta taikka jaata, mutta selkeät urat niissä näyttää olevan. Jännitetään vielä lopullisia tuloksia, mutta harrastusuran jatkamiselle näytettiin aika vahvasti vihreää valoa. Jee!! (Enkä edes pyörtynyt!)

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pääsiäispentuja!

Ei kommentteja:
Kolme elinvoimaista suursyömäriä tupsahti maailmaan perjantaina. Adya hoiti synnytyksen pitkän kaavan mukaan - sikiövesistä meni muutamaa minuuttia vaille neljä tuntia ensimmäisen pennun syntymään! Kaikki meni onneksi hyvin, vaikka odotellessa käsite pitkäperjantai saikin ihan uuden merkityksen. Ensimmäinen pentu, kauniisti värittynyt uros, 330 g, syntyi klo 13.53, toinen, myös hyvät värimerkit omaava uros, syntymäpainoltaan 351 g klo 14.23 ja viimeisenä pentulaatikkoon ilmestyi hauskan pilkullinen narttu 344 g, klo 14.43. Pennut ovat jälleen poikkeuksellisen suuria pieniksi koikkereiksi, Adya haluaa selvästikin panostaa kokoon, ei määrään :D Pikkuiset ja Adya voivat mainiosti, pennut syövät ihan koko ajan ja kasvavat hurjaa tahtia. Ja Adya on jälleen mitä parhain emä.


Parin tunnin ikäiset Mendikan F-pennut ja ylpeä äitikoira.

Tällä hetkellä näyttäisi, että pennuille on kodit tiedossa.

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Sukulaisia, suureneva ja suurenevan sijainen

Ei kommentteja:
Hieno mahakuva hei!

Adya voi hyvin, laiskasti ja se on paksunemaan päin, tiineysvuorokausia on tällä hetkellä takana 47 ja tällä viikolla maha on alkanut erottua kunnolla. Tiineysaika on ollut tähän asti yhtä helppo kuin viimeksikin, toivottavasti loppuodotuskin sujuu samaan malliin. Koikkeri kaipaa huomiota, käpertyy kainaloon koisimaan ja kotiin päin kävellessä sillä on jo kiire sisälle. Jatkuva, maaninen nälkä kuuluu niin ikään asiaan. Lenkeillä se on tähän viikkoon asti käynyt tavalliseen tapaan, mutta viime päivinä askel on ollut vähän hidastumaan päin. Noin viikon päästä mama-to-be muuttaakin jo Hennan hoiviin, odotusta on siis enää parisen viikkoa jäljellä!

Toinen yritys, vrk 45. Lumi ei ehkä ole paras tausta valkovoittoisen koiran
mahankasvatuskuviin...

Helmikuun loppupuolella Fanny, Noona ja Wilda tulivat Fannyn työreissun siivittämänä muutamaksi päiväksi vierailulle. Noona-äitiään kohtaan Riena oli edelleen hyvin nöyrää lapsikoiraa, mutta kahtena ensimmäisenä päivänä siskosten kesken pientä pomotuksenpoikasta oli ilmassa. Niin ovat teinejä, että! Penturiehuvaihde löytyi sittemmin myös. Iltojen ohjelmassa oli isommissa porukoissa lenkkeilyä ja ehdittiinpä yksi hallikäyntikin aikatauluihin mahduttaa. Adya pääsi väljemmille vesille Hennan luokse shelttien visiitin tieltä ja palasi sieltä jalkapallomaisessa olomuodossa murtauduttuaan ruokasäiliöön... joo, ei sillä tosiaan ole pahoinvointia ollut!




Riena pääsi tuuraamaan Adyaa isojen koirien treeneihin Kataisen Sannan silmien alle Kurkimäkeen. Radasta napattiin sopiva kohta pennun kanssa tehtäväksi ja pätkä kahdella eri variaatiolla osoittautui varsin mainioksi valinnaksi. Uusia asioita riitti: uusi pohja, vieraat esteet, vieras ihminen kentällä, rengas, valssilla kääntäminen, putkenpään ohitus, ja ylipäänsä se, että ohjasin, enkä vain juossut vierellä. Ihmeellisin juttu pennun silmissä taisi kuitenkin olla se, että palkkaajan luokse ei ollutkaan aina tarkoitus juosta - pariinkin otteeseen se pysähtyi keskelle hyppyjä ihmettelemään, että hä, miksei liksaa tipu, kun niin hyvin osasin! Tähän astihan se on lähinnä juossut kutsuvan palkkaajan luokse. Rengasta Riena oli tehnyt vain vauvaversiona kerran aiemmin, mutta niin vain sen sai liitettyä yhdessä treenissä osaksi tähänastisista pisintä treenipätkää, 11 estettä.


Sannalta saatiin oivia vinkkejä jatkoon, erityisesti kehotus opettaa lelun ohittaminen ennen luvan saamista otetaan oitis treenilistalle. Sannan mukaan Rienalta saisi alkaa vaatia pidempää ja vaativampaa pätkää, huomioiden kuitenkin, että sen vauhti ja fysiikka ovat vielä hieman epäsuhdassa keskenään - esimerkiksi esteen ohitus voi johtua siitä, että väärälle linjalle jouduttuaan pentu ei vielä vauhdissa pysty muuttamaan kurssiaan.