tiistai 8. marraskuuta 2016

Kisaikään

Ei kommentteja:

Kaikki irtoava kirjoitusinto on suuntautunut tenttipapereihin ja muihin kouluhommiin, mutta ihan niin laiskoja ei olla oltu, kuin minkä kuvan päivitystahdista voi saada. Flunssakausi on korkattu ja koiriakin kiusasi hyvin lievät versiot silmätulehduksesta - eläinlääkäri epäili, että ovat ärtyneet hiekasta tai kivituhkasta. Oli miten oli, ollutta ja mennyttä, mutta pienen loven se treenien jatkumoon aiheutti.



Lokakuisessa lenkkeilykokoonpanossa Maili, Pinna, Sane, Adya ja Riena

Tuntuisi vähän hölmöltä kirjoittaa syvääluotavia analyysejä yli kuukausi sitten treenatuista treeneistä, joten läpileikkauksen syys-lokakuunvaihteen treeneihin tarjoaa seuraava videopätkä:


Pääasiassa Rienan kanssa ollaan keskitytty, yllätys, puomiin. Etutassukaava on saatu rikottua ja Riena tekee lähes järestään päivänselviä sijoitteluja toisen apeksin jälkeen. Niiden onnistuminen riippuu tällä hetkellä täysin siitä, millainen poistuminen on - vasemmalle kaartuva hyppy on huomattavasti oikeaa vastinpariaan helpompi, ja mutkaputki se vasta vaikea onkin. Puomin jälkeen ohjautumisessa on myös omat haasteensa. Lähtövauhti on edelleen hyvin rajoitettu, ja välissä sitä rajoitettiin vieläkin enemmän, pikkukoira kun ei halunnut uskoa olevansa pikkukoira, ja pyrki vaihtamaan neljän - neljän ja puolen laukan malliin tavoitellun viiden sijasta.



Riena tosiaan meni ja täytti jo reilu kuukausi sitten kokonaiset 18 kuukautta, yhdenäkin minun pentuni on kisaikäinen! Kisavalmiudessa on esimerkiksi A:n ja keinun mentäviä aukkoja, joten kilpakentillä meitä ei hyvällä tahdollakaan ennen kevättä tulla näkemään. Kotikisoissa uskaltauduin kuitenkin viemään Rienan mitan alle, ja miniksihän se ristittiin, kuten pitikin. Vuoden rajapyykin jälkeen se on vielä ottanut puolisen senttiä korkeutta, ja tuomarin mitta pysähtyi lukemaan 34,5 cm. Yllätyksekseni Wala-Bruin totesi Rienan kuitenkin olevan niin selkeä mini, ettei laittanut sitä kiertoon.


© Inka Räsänen

Puolitoistavuotias Riena on edelleen melkoinen tapaus. Se koittaa vieläkin roikkua hihnassaan, varastelee sukkia ja lapasiani, vihaa takkeja ja heijastinliivejä, pomppii entistä korkeammalle, jahtaa kissoja, lintuja ja oravia, kiipeää paitsi ties mitä kallionseinämiä ja puunrunkoja pitkin, myös ruokapöydille, haukkuu, riehuu ja rellestää. Monia sen äänekäs ja krhm, eloisa olemus epäilemättä ärsyttää, mutta minun käteen se sopii kuin nenä päähän. Mikään ei ole muuttunut vuodessa; Se on ihana, kamala, iloinen ja hullu, ja sen kanssa on ihan mielettömän hauskaa tehdä.

Oliko se Pidgey vai Rattata?

Onko Adya sitten ihan unohdettu? Ei tietenkään, koikkeri on päässyt parien viikkotreenien lisäksi monia kertoja puuhaamaan muutaman esteen juttuja. Se elää tällä hetkellä toivottavasti viimeistä valeraskauttaan, joten ollaan keskitytty lyhyisiin pätkiin, jotta kuvitelmapennut häviäisivät edes ajoittain sen mielestä. Muutamia kertoja ollaan tehty hyvän mielen tokohommia ihan halliolosuhteissa, kuin myös kropanhallintatemppuja olohuoneen lämmössä. Adya on nyt todella laiska lenkkeilemään, ja sitä silmin nähden inhottaa pakkanen ja viima. Eipä se ihan parhaimmillaan treeneissäkään ole, mikä toki oli sen hormonikierron tuntien odotettavissakin.




lauantai 24. syyskuuta 2016

Up – kohti korkeuksia

Ei kommentteja:
Puomi etenee! Omaa puomiharrastusta puuhastellessa minusta on varsin mielenkiintoista seurata muiden projekteja ja edistymistä, joten laitetaanpa meiltäkin jokunen treeni esille:


Ensimmäistä kertaa liikuttelin hyppyä puomin jälkeen. Tein sen aika varovasti, ehkä turhankin, ja osumaprosentti pysyi sadassa. Riena lentää hyvin helposti liian pitkälle tasaiselta osalta alastulolle, joten yritin hillitä liitoa siirtämällä lähtöpaikkaa hyvin lähelle, välillä alle kahteen metriin. Huono idea, koska oikeasti vauhdikkaat lähestymiset jäävät aika kaukaisiksi parin metrin sallimasta vauhdista, joten ongelma korjautuu korkeintaan näennäisesti.

Maanantaina koiteltiin ensimmäistä kertaa täyskorkeaa puomia, edessä suora putki:


Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Rienalla on jo aika hyvä käsitys osumisesta, mutta se ei ihan liikaa tunnu tiedostavan takajalkojaan. Sen tyyli on hiukan kyseenalainen  viiden suunnilleen yhdenmukaisen laukan sijaan se venyttää neljännen laukan piiiiitkäksi, lentää liian pitkälle alastulolle ja kokoaa viidennen laukan osuakseen  ja tästä syystä kontaktipinnalle osuu useimmiten joko etujalat tai yksi etu- ja yksi takajalka. Myös syviä kahden takajalan osumia tulee, mutta turhan harvakseltaan.

Sitkeästi sadassa pyörinyttä osumisprosenttia saatiin laskettua tuntuvasti siirtämällä puomin jälkeistä hyppyä kokonaan pois suorasta linjasta (kuva). Riena lensi muutaman kerran entistä pidemmälle alastulolle ja jätti viidennen laukan tekemättä kokonaan. Epäonnistuneet yritykset saivat pienet shelttiaivot raksuttamaan, ja yksi loppupuolen suorituksista näytti tältä:



Projekti on vasta alussa ja hommaa riittää, mutta suunta lie oikea. Vieläkään en tiedä, tuleeko tästä koskaan valmista saati kilpakentillä asti toimivaa, mutta Riena ei ehkä tiedä siistimpää ja minäkin olen jo armottomassa juoksaritreenikoukussa! Nyt on kuitenkin pienen tauon paikka, tulevalla viikolla treenataan jotain ihan muuta kuin puomia sekä Kuopiossa että omassa kotihallissa.

P.S. Adya pääsi perjantaina tekemään vähän rataa! Se liikkui aika hyvin, joten eiköhän se ala olla valmis palailemaan ihan oikeisiin treeneihin :) Sille onkin lokakuussa alkavalle talvikaudelle paikka tiedossa omatoimiseen treeniryhmään.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Suurta päivittämislaiskuutta

Ei kommentteja:
Kesään on kuulunut:

Lomareissu Ranskaan, agilityn European Openiin. Ihan jo turistinkin roolissa nuo kisat olivat sellaiset, että vieläkin sunnuntain finaaleita muistellessa korvissa soi taputusten rytmittämät kannustushuudot. Oli hienoa päästä seuraamaan huippuagilitya pelipaikalta, ja nähdä omin silmin, millaista kisaaminen tuolla tasolla on. Reissata kavereiden kanssa, tutustua uusiin ihmisiin ja todistaa ystävän upea finaalirata.


Kotimaanmatkailua Turussa. Riena vietti EO-reissun Fannyn laumanjatkeena, ja Ranskasta palattuani jäin muutamaksi päiväksi Turkuun. Pidettiin pikainen pentuetapaaminen, chillailtiin, hengailtiin Turun keskustassa, lenkkeiltiin, treenattiin paristi. Mitä parhainta palautumista reissuväsymyksestä, kiitos tuhannesti Fanny!

Ei ole tämäkään omena kauas puusta pudonnut, ei. Noona-emä ja Riena.
Riena tapasi myös Riskin Turussa.
Ilme kertoo kaiken :D

Fysioterapiaa. Adya on käynyt vakiofyssarillamme niin monta kertaa, että lopetin jo laskemisen. Viimeisin käynti oli reilu viikko sitten, ja vihdoin koikkeri sai luvan alkaa palata agilityn pariin hyppyjumppien kautta. Sitten se aloitti juoksunsa, ja söi peräkkäisinä päivinä kahdet juoksuhousunsa. Perhana. Rienakin on käynyt tsekkauksessa, ja se oli varsin hyvässä kunnossa.

Leiri. Elokuinen viikonloppu vierähti Kiteellä Agarwaen-agilityleirillä. Migreenintapaista lukuunottamatta oli hauskaa, lauantaina ei osattu Rienan kanssa oikein mitään, mutta sunnuntaina tsempattiin ja opeteltiin viskileikkauksia ihan hyvällä menestyksellä. Adya osallistui leirithriathlonin koiraosuuksiin, ja oli onnellinen pieni eläin päästyään juoksemaan 10-esteisen mölliradan ilman rimoja.

Video, jonka Anniina (@anniinko) julkaisi


Treeniä. Tarkemmin puomitreeniä. Paljon puomitreeniä. Aamuseitsemältä, yöyhdeltä ja kaikkina vuorokaudenaikoina niiden välillä. Kentälle tilan raivaamista, rakentamista, epäonnistuneita kokeiluita, naurettavia tuntimääriä hallilla. Onnistumisia, edistymistä, ja uskoa siihen, että tästä voikin oikeasti tulla vielä jotain. 90-senttisellä puomilla harjoiteltiin ensimmäistä kertaa helppoja poistumisia - suoraan putkeen, mutkaputkeen ja edessä olevalle hypylle:


Viimeisimmässä treenissä harpattiin 117 senttiin ja alun hakemisen jälkeen alkoi näyttää aika hyvältä sekin! Lähtö on toistaiseksi vain kolmen metrin päässä puomista oikean tekniikan opettamiseksi ja palkan Riena saa lyhyen suoran putken jälkeen:


Keppitreeniä. Riena oppi 2x2-kepeillä aika kivan pujottelun noin puolessatoista viikossa. Puomitreenien lopuksi olen ottanut pari toistoa täysiä keppejä, ja onnistumisprosentti niissäkin on ollut aika jees.

12. kerta kepeillä:

Video, jonka Anniina (@anniinko) julkaisi

Syyskuu on jo pitkällä, ja eilen suljin kesätyöpaikan oven viimeistä kertaa. Huomenna koittaa paluu yliopistomaailmaan ja opiskelija-arkeen. Mihin kesä taas katosi?



tiistai 12. heinäkuuta 2016

Agilitya siellä sun täällä

Ei kommentteja:
Kesäkuun viimeisenä päivänä osallistuimme kotihallilla pidettyyn Ojansivun Katjan agilitykoulutukseen. Riena aloitti toiset juoksunsa päivää ennen, joten vaateinhoaja sai juoksuhousut jalkaansa radalle. Pöksylityssä oli tarjolla useita haasteita, mutta yksi niistä ei ollut pöksyt - sen siliän tien, kun sheltti pääsi hallin pihalle, unohti se vapautta rajoittavan vaatekappaleen ja virittyi treenitaajuudelle. Rienan treenivuorojen aikaan toisella kentällä treenasi koira ja koulutusta seuraamassa oli enemmän ja vähemmän ihmisiä, eli poikkeuksellista häiriötäkin oli tarjolla. Eipä tainnut pieni eläin sellaista edes huomata.

Rata oli varsin kiva, Riena reagoi kivasti elämänsä ensimmäiseen vastakääntöön, mutta takaaleikkauksiin se ei puolestaan oikein lähtenyt. Lisäksi se kaahasi sivuttaissuuntaisista hypyistä ohi, lähti helposti vähän flänkkäämään, eikä kaikki putketkaan meinanneet ensimmäisellä yrittämällä osua reitille. Treenattavia kohtia riitti, mutta hauskaa oli silti! Katjalta kirjattiin kotiläksyksi ennen kaikkea takaaleikkaustreeniä muutamilla esteillä. Video linkkinä, koska Bloggerin asettelu ei ole yhteistyökykyinen.

Perjantaina töiden jälkeen pakattiin reissureppu ja Riena autoon, kurvattiin viemään Adya hoitoon ja ajeltiin Pieksämäelle, josta matka jatkui Outin kanssa kohti Turkua ja agilityn maajoukkuekarsintoja. Yaris ei ollut turhan tilava, joten Riena matkusti tutun häkin sijaan jaloissani. Vähän epäilin sen rauhoittumista epätavalliseen matkustuspaikkaan tylsän päivän jälkeen, mutta juniori yllättikin olemalla mitä vaivattomin reissueläin ja nukkui koko pitkän matkan. Turkuun saavuimme myöhään, jäätiin kyydistä  majapaikkaamme Fannyn luokse ja illan hämärtyessä ehdittiin lähinnä vaihtaa kuulumiset, haukata vähän iltapalaa ja siskokset luonnollisesti iloita jälleennäkemisestään riehuen ympäri kämppää. Riena ja Wilda eivät ole shelttejä ihan hiljaisimmasta päästä, ja on jokseenkin huvittavaa, että niiden haukkuminen kuulostaa lähes identtiseltä. Onneksi tiukka pentu!-komento toimii molemmille. :D


Viikonloppu vierähti pitkälti karsintahuumassa katsomon puolella, mutta radallakin käväistiin ATT:n hallilla. Otettiin torstain koulutuksesta varioitu pätkä revanssina, koska ei silloin ei päästy putkihässäkkään asti. Turussa päästiin ja osattiin! Videolla esiintyvät myös Wilda ja Fanny.


Sunnuntain kotimatka alkoi myöhään, vasta iltayhdeksän jälkeen, ja koska kauas on pitkä matka, perillä Joensuussa olimme vasta aamuneljän pintaan. Kyllä tuli maanantaina töihin lähtiessä manattua, vaan olipa silti huippu reissu! Ihmeen paljon sitä ehti parin hassun päivän aikana tehdä ja nähdä, ja treenimotivaatiota karsintaviikonlopun seuraaminen livenä boostasi vaikka kuinka!

Parin päivän levon jälkeen auton nokka suunnattiinkin Kuopion Sorsasaloon, jossa osallistuimme odotettuun Jenna Caloanderin valmennukseen. Rata ei ollut kuulemma yhtä tekniikkapainotteinen kuin edeltävänä päivänä, mutta ihan riittävästi se japanilaisineen, päällejuoksuineen ja poispäinkääntöineen haastetta meille tarjoili! Jouduin heti alussa syömään sanani siitä, ettei Riena vielä oikein lue sivuttaissuuntaisia hyppyjä, sillä se kutale ottikin ne reitilleen ilman ihmeempiä kommervenkkejä. Treenin pahimmat sudenkuopat meille piilivät japanilaisen rytmittämisessä ja päällejuoksussa, kyseiset ohjaukset kun eivät olekaan vielä kuuluneet pienen sheltin osaamisrepertuaariin ja itsellenikin ne ovat vähän vaikeita. Kotiläksyiksi saimme erityisesti japanilaisen ja tehdä useampaa ohjauskuviota samassa pätkässä - tällä hetkellä yksittäisenä tehtynä meille vaikeammatkin tekniikat onnistuvat hyvin, mutta heti kun lisätään toinen vähemmän tuttu ohjaus, pakka hajoaa. Tämä kehityskohde on erittäin selkeästi nähtävissä videolta :D Valmennus täytti kaikki odotukset, oli ihan huisin hauskaa ja sairaan siistiä! Rienan saamien kehujen - niin yleisen olemuksen, kropanhallinnan, rakenteen kuin liikkumisenkin osalta - myötä agilitymotivaatio nousi jo sen verran korkealle tasolle, että tuotti ihan vaikeuksia malttaa pitää lähes viikon tauko!


lauantai 25. kesäkuuta 2016

Hyvää juhannusta!

Ei kommentteja:

Molemmat nelijalkaiset kävivät fysioterapeutilla, juniori oli hyvässä kunnossa, mutta pennuista toipuva tarvitsee uuden kierroksen hoitoa; Adyalle hieronta teki niin kipeää, että se vinkui lähes koko käsittelyn ajan. Jättiläisjälkeläisten synnyttäminen on tainnut jättää jälkensä kroppaan... Lienee sanomattakin selvää, ettei koikkeri ole päässyt esteille ja tokoilutkin on hoidettu ruokapalkalla matalemmassa vireessä. Käsittelyn jälkeen se on alkanut enenevissä määrin leikkiä Rienan kanssa ja muutamat hölkkälenkit olen uskaltanut sen kanssa ottaa.

Riena on kehittänyt vakava-asteisen pallohulluuden ja treenannut kuluneen kuun likipitäen ainoastaan yksittäisiä esteitä. Ei siis uutta keskikesän auringon alla, joten muutaman kuvan myötä toivotamme hyvää juhannusta!





tiistai 31. toukokuuta 2016

Agilitykuulumisia

Ei kommentteja:

14 kuukauden iässä Riena tekee edelleen vain hyppyesteitä ja putkia. Kokonaisia kontaktiesteitä se ei ole vielä edes nähnyt, eikä liioin keppejä olla aloitettu. Treenattava ei siis ihan heti ole loppumassa kesken! Hiljalleen olen alkanut ottaa treenipätkiin mukaan erilaisia ohjaustekniikoita, ja niihin Riena tuntuu tulevan luonnostaan aika kivasti. Tässä kuussa olen esitellyt sille niistoja persjätöillä ja ilman, pakkovalssia sekä vähän japanilaista, ja kaiken se on lukenut oikein, jos vain itse olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Radanlukutaito kehittyy toki koko ajan, mutta vielä pienelle sheltille iskee aika helposti kaahausvaihe päälle, jolloin se vain rynnii esteistä ohi, jos ne eivät satu sen linjalle. Arvatenkin tästä syystä takaaleikkaukset hypyille ovat olleet hiukan haastavia. Riena myös karkaa edelleen kohtuullisen helposti kohti palkkaajaa omine lupineen, eikä meidän rytmit ole vielä IHAN hioutuneet yhteen :D Se kääntyy pennin päällä liki ilmaiseksi, mutta toisaalta se ei vieläkään tiedä, että myös suoraa putkea saattaa seurata kääntyminen. Putkijarru olisi varmaan syytä opettaa lähiaikoina... Rimat on nostettu melko nopeaan tahtiin ja ovat nyt 25 sentissä, ja siinä pysynevätkin tovin.


Meidät löytää nykyisin myös Instagramista. Treenejä tulee kuvattua paljon, ja tuntuu hölmöltä ladata muutaman kymmenen sekunnin pätkiä Youtubeen, joten niitähän onkin helppo iskeä Ig:n puolelle näkyville. Blogilaiskuuden yllättäessä sieltä saattaa jatkossa löytää reaaliaikaisempia muitakin kuulumisia. Eilen treenattiin helteisissä olosuhteissa, mikä ei paljoa karvansa tiputtanutta haitannut:


Video, jonka Anniina (@anniinko) julkaisi

Riena on löytänyt uimisen ilon - lelun hakeminen järvestä on siitä jopa niin siistiä, että sen kanssa pitää ihan keskustella aiheesta jääkö sheltti veteen vai eikö, kun ollaan lähdössä pois rannalta. Parempi toki näin päin, sillä onhan uinti kelpo konsti viilentymiseen treenien jälkeen tai ihan vain lenkin lomassa.


tiistai 24. toukokuuta 2016

Pentuprojektin päätös

Ei kommentteja:

Adya on palannut kotiin ja pienokaiset lentäneet pesästä. Onnea elämään Fedya, Fico ja Friida! Kuvat ovat luvattoman myöhässä, mutta joka tapauksessa jokunen otos toukokuun alkupuolelta. Kuten kuvista näkyy, shelttikin pääsi leikittämään koikkerivauvoja! Riena aivan villiintyi itseään pienemmistä otuksista ja oli aika raisu leikkikaveri, mutta pennut suhtautuivat pieneen mustaan hyvin reippaasti.



Mendikan Fedya Lunita



Mendikan Friida Lunita




Mendikan Fico Lunita




Adya hoiti hommansa hyvin, ja saa nyt rauhassa keskittyä palautumiseen. Se ei ole lainkaan ikävöinyt pentujaan, vaan on kotona aivan kuin ei olisi poissa ollutkaan. Rienan kanssa se on yhtä hyvää pataa kuin ennenkin, ja hallilla pieniä tokojuttuja tehdessä sen silmät kiiluvat innosta aivan kuten tähänkin asti. Lauma on taas kokonainen 💛

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Johan sitä ehti kahdesti treenaamaan

Ei kommentteja:

Viime viikolla treenattiin uudemman kerran Kurkimäellä. Tällä kertaa Sanna ei ollut suunnitellut Rienalle erikseen helpotettua treeniä, vaan se teki pätkiä samasta radasta, jota isot koirat treenasivat. Muistuipa terävästi mieleen, kuinka nuori ja kokematon tuo koira vielä on! Kun kulmat eivät olleetkaan helpotettuja ja aina ei mentykään suoraan (putket...), ei ihan hirveän sujuvaksi meidän menoa voinut vielä luonnehtia :D Flunssasumussa ohjasin vielä todella huolimattomasti ja liikuin huonosti, ja erityisesti persjätöt tuottivat hankaluuksia - Rienan kanssa en ole tehnytkään niitä koskaan muualle kuin putkille, ja suorilta yritettiin änkeä niitä aika vaikeaan kohtaan, jossa en itsekään tiennyt, mitä olin tekemässä. Video koko, krmh, komeudessaan, sirkusmusiikki olisi ollut osuvampi, mutta mennään tällä kertaa Disneyllä:



Persjättökohtaa käytiin kerran treenaamassa Iran kanssa siten, että ajoitin sen oikein, ja palkka lensi toisen hypyn jälkeen. Tehtiin neljä toistoa aina vaikeuttaen, sillä tavalla touhuun saatiin jotain järkeä. Muuten ei olla ehditty treenaamaan, työpäivät ovat venyneet ja tulin uudestaan kipeäksi. Taukoa tauon perään, ihan maailman tylsintä!

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Missä mennään?

Ei kommentteja:

Adyan pennut täyttivät perjantaina jo neljä viikkoa! Isommat siirtyivät jo uudelle kiloluvulle, kun matkalaukkuvaaka heilautti kerralla lukemaan 2 kg. Melkoisia amazoneja, jälleen! Pienin tulee perästä omalla käyrällään, ja onkin kenties käänteisen kokoetunsa tähden tällä hetkellä kolmikosta ketterin. Luonne-erot alkavat hiljalleen hahmottua ja nyt pennut ovat jo ihan oikeita pieniä koiria, jotka juoksentelevat, iskevät tuoreet naskalinsa kaikkialle, leikkivät, murisevat ja valtaavat uutta elintilaa kiipeämällä pentulaatikon reunan yli. Hauskoja tyyppejä! Myös Adya voi oikein hyvin, ja pitää pienokaisistaan hyvää huolta. Valoa pentujen valtakunnassa on vähänlaisesti, joten kuvaaminen sisätiloissa on työn ja tuskan takana, mutta muutama kuva koikkeriosastosta:





ja sitten se tärkein.

Riena on ollut viimeisimmän kuukauden enimmäkseen treenitauolla. Se omaan tapaansa pomppi eräällä maaliskuisella lenkillä ympärilläni, ja laskeutuessaan liukastui kaatuen suoraan selälleen. Näytti pahalta, mutta Rienaa ei tuntunut haittaavan. Parin päivän päästä sen liike alkoi kuitenkin näyttää tavallista jäykemmältä, ja peruutusajalla fyssarilla löytyikin selästä perin kipeä spasmi, jota jouduttiin hoitamaan kolmeen otteeseen. Viimeisellä hoitokerralla kohta pehmeni entiselleen, eli treenit saavat jatkua normaalisti. Hyvin vähän ollaan kuitenkin treenattu, kun on ollut reissua, omaa sairastelua ja sen sellaista.

Ira ja Carma ovat asuneet enemmän ja vähemmän samassa taloudessa kanssamme tämän kuun alkupuolelta saakka, ja Rienan mielestä on ehkä siisteintä ikinä saada shelttikaveri omaan kotiin! Carma ei ole ehkä ihan samaa mieltä, Riena häiriköi sitä alituiseen :D Hyvin ne toki toimeen tulevat, nukkuvatkin samassa pedissä.

Mitäs muuta? Olin tosiaan viikon reissussa, tulin kipeäksi, ja työt alkavat huomenna. Riena on oppinut hyppäämään sekä koiraportin yli että ruokapöydälle ilman vauhtia, hajottanut autoni kaukosäätimen, jahdannut jänistä ja villiintynyt keväästä siinä määrin, että se juoksee nykyisin lenkeillä tukka putkella ilman päämäärää varmaan viisinkertaisen määrän ihmisiin nähden. Eilen käytiin treenaamassa Kuopiossa, mutta siitä pitänee tehdä oma postauksensa, jahka kaunistelematon versio videosta valmistuu.


torstai 14. huhtikuuta 2016

Agilitykelpoinen

4 kommenttia:


Happy :) Jos Rienan suurimmat fyysiset puutteet ovat rako ristiluun keskiharjanteessa ja kolme puuttuvaa hammasta, en valita! Jalostusasioita mietittäessä ne on toki otettava huomioon, mutta harrastamiseen saati normaaliin elämään kummankaan ei pitäisi liiemmin vaikuttaa. Kelpaa noilla koivilla pomppia jatkossakin!

Riena 1 v, kokoa noin 34 senttiä ja 5,2 kiloa. Näppärä.

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Yksivuotiaat jäällä

Ei kommentteja:
Parempi myöhään kuin...

Fanny käväisi tosiaan Rienan synttärien aikaan kylässä Noonan ja Wildan kanssa, ja röntgenkuvien lisäksi kuvailemassa käytiin pariinkin otteeseen jäällä. Lentoa odotellessa Helsinki-Vantaalla on hyvää aikaa vihdoin muokata parit kuvat ja laittaa esille, joten:






Noona-äiti ja Riena