torstai 31. joulukuuta 2015

Tapaus 2015

Ei kommentteja:
Vuosikatsauksen aika! Viime vuoden ollessa harrastusköyhin ikinä, en viitsinyt  tällekään vuodelle pahemmin paineita tavoitteita asettaa. Vuosi sitten olin vanhaan blogiin rustannut seuraavasti:

"Ensi vuodelle toivon terveyttä ja sitä, että meillä on kivaa, en oikeastaan muuta. Kivaa arjessa, harrastellessa, harrastaessa ja kisatessa. Ystävämme hyppyongelma ei toivottavasti ole tullut jäädäkseen ja viitteitä sen paranemisesta on jo näkynyt ja vaikka kokonaan historiaan se ei olekaan jäänyt, yritän pysyä positiivisena asian suhteen. Kas siinäpä hyvä tavoite vuodelle 2015, positiivisempaa ajattelua."

Adya on pysynyt terveenä ja hyväkuntoisena läpi vuoden, mistä täytyy olla kiitollinen. Ja jos valeraskautta ei oteta lukuun, sanoisin, että tavoite hauskanpidosta toteutui. Niin arjessa, lomilla kuin harrastustenkin parissa; rento treenaaminen silloin kun huvittaa ja treenien skippaaminen silloin kun ei nappaa, on tehnyt oikeasti aika hyvää. Tosin ei osaamistasolle, eikä varsinkaan tuloksien suhteen. Varsinaiset valmennuksetkin rajoittuvat yksittäisiin käynteihin Kuopiossa, ja jopa viikkotreenien kohdalla on pitkä poissaololista. Toisaalta nyt etenkin loppuvuodesta pieni punavalkoinen on ollut ihan poikkeuksellisen innokkaasti tekemässä ihan mitä tahansa, oli se sitten agilitya, tokoa tai vain temppuja kotona. Ja hyppiminenhän ei ole pitkilleen tuottanut juurikaan päänvaivaa treeneissä, mistä olen toki todella iloinen.



Ensi vuonna yritetään olla aktiivisempia niin treenien (erityisesti valmennuksien!) kuin kisojenkin suhteen. Mitään varsinaisia tulostavoitteita en kuitenkaan halua asettaa - tuloksia tulee, jos on tullakseen. Jatketaan hauskanpitoa, yritetään samalla edistyä ja pysyä terveenä. Adyan alkuvuosi on vielä kysymysmerkki, mutta jossain vaiheessa olisi tarkoitus viedä se steriloitavaksi.



Muutama toimintatavoite Adyan vuoteen 2016:

- juoksu-A
- keppiosaamisen parantaminen
- tokoillaan aktiivisemmin kuin 2015 (siihen ei paljoa vaadita....)
- opetellaan myös temppuja aktiivisemmin, samoin tehdään tasapainotreeniä
- NYT se tunnari ja ruutu viimein kuntoon
- eheitä kisaratoja hyvällä fiiliksellä



Riena liittyi remmiin toukokuun lopussa, ja pienestä pörheästä on ehtinyt kasvaa liki yhdeksänkuinen sheltinalku. Pentu on opetellut yleisesti elämässä vaadittavia taitoja, minkä lisäksi ollaan luotu pohjaa tulevaisuuden harrastusuralle sosiaalistamispuuhilla ja leikkimällä siellä sun täällä. Agilitya ollaan aloiteltu maltillisesti, eikä Riena osaa vielä oikein muuta, kuin kiertää siivekkeen ja juosta lelulle suoran putken tai siivekkeiden läpi. Juokseminen suoraan vilkuilematta jalkojani on ollut liikkeestä riehaantuvalle sheltille isohko vaatimus, mutta haluan sen pystyvän siihen, ennen kuin tehdään juurikaan muuta.




Ensi vuoden agendaan kuuluu luonnollisesti Rienan luustokuvaukset. Niiden salliessa tarkoitus on jatkaa alkeisagilitya, keskittyä irtoamiseen, opetella ohjauksia, aloitella keppi- ja kontaktiprojekteja ja mitä nyt nuoren agilitykoiran kanssa kuuluukaan tehdä. Kisaikä täyttyisi syys- ja lokakuun taitteessa, mutta tarkoitus ei ole kisata vielä ensi vuonna. Joihinkin epävirallisuuksiin voitaisiin varmaankin osallistua, ainakin putkiralliin.

Rienan tavoitteita 2016:

- järkevöityä edes vähäsen, hukkaamatta kuitenkaan luovaa hulluuttaan
- opetella haukkumaan vähän vähemmän arjessa (ammun varmaan itseäni jalkaan kirjaamalla tämän julkisesti)
- oppia ohittamaan myös remmiräyhääjät hiljaa
- oppia kepit
- oppia joitain tokojuttuja, ainakin perusasento, seuraaminen ja nouto
- oppia monta uutta temppua ja parantaa kropanhallintaa
- pitää tuo asenne!



Vuonna 2016 Anniina tavoittelee:

- opinnoissa edistymistä
- kunnonkohotusta
- oman liikkumisen parantamista
- paremmaksi ohjaajaksi tulemista
- positiivisuustavoitteen työstämisen jatkamista
- blogin päivittämistä hiukan useammin, heh

Tänäkin vuonna saatiin nauttia paljon ystävien seurasta niin treenien, lenkkien kuin yhteisten reissujenkin muodossa, ja uuden rodun myötä ollaan saatu tutustua jälleen uusiin ihmisiin. Kiitos kaikille, jotka olitte mukana rakentamassa meidän tapaus viittätoista :) Erityiskiitokset kuuluvat Iitulle ja Heidille, joilta ollaan saatu tänä vuonna todella paljon ideoita, vinkkejä ja (treeni)seuraa. Kiitos ihanat!

Yhteisesti toivon kaikille meille terveyttä ja onnellisuutta. Sitä samaa myös teille; onnistumisen iloa ja ikimuistoisia hetkiä vuodelle 2016!

Viimeisiä kuvia vuodelta 2015, uudenvuodenaaton maastolenkki Binjan kanssa.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Marraskuu pikakelauksella

Ei kommentteja:

On ollut reissua, on ollut tenttejä, on ollut muitakin koulutehtäviä, töitäkin. Tästä huolimatta kohtuullisen kiireiseen marraskuuhun mahdutettiin melkoisen monta käyntiä Pärnävaaralla.

Reissuni aikana Adya vietti laatuaikaa vanhempieni luona nauttien keskipisteen roolista, ja Riena puolestaan sai ikioman leikkikaverin suoraan kotiovelle toimitettuna, kun Inka ja sukulaissheltit asettautuivat majailemaan hetkeksi kotiini. Riena ja Riima olivat kuulemma leikkineet jokseenkin taukoamatta, ja pienen trikin mielestä olisin varmaan voinut viipyä matkallani pidempäänkin. Ainakin siitä päätellen, ettei hölmö pentu meinannut edes tunnistaa minua huiman viiden päivän eron jälkeen... Pieniä jäyniä se oli toki keksinyt Inkan päänmenoksi, mutta siinä se hoitajansa sylissä rutisteltavana oli saapuessani, eli kovin pahoja traumoja ei näyttänyt aiheuttaneen. :D


Adya on tehnyt pienimuotoisia täsmätreenejä useamman kerran viikossa syynin painottuessa erityisesti kontakti- ja keppipuolelle. Tällä hetkellä esimerkiksi keinun suoritus on mallia ilmalento, joten viikonlopun kotikisat jätettiin tällä kertaa muiden heiniksi. Parit ryhmätreenitkin ollaan käyty juoksemassa, ja Aap on jostain syystä käynyt viimeisimpinä kertoina todella kuumana, mikä on osin positiivista ja osin ei niinkään - vauhti on tosi jees, mutta suoritusvarmuus esimerkiksi juuri kepeillä näyttää kärsineen. Viime viikolla treenattiin alla näkyvää rataa, oli tosi kivaa! Alku etäohjauksena toimi näppärästi, takaakiertoon 9 irtoaminen oli huikeaa, puomilta loppuun meni aika nappiin, ja ainoa varsinainen sudenkuoppa oli 14-15, johon yritettiin taiteilla flippiä. Edelleen niiin vaikea! Ilman vauhtia linjat hipovat täydellisyyttä, mutta parinkin esteen takaa otettuna homma leviää täysin. Japanilaisellakin kokeiltiin, se toimi ihan hyvin, muttei lainkaan niin kuin flippi.


Rata: Heidi Utriainen

Eräiden aamutreenien etäily, ainoa toisto:




Viime viikolla Adya käväisi silmäpeilissä saaden jälleen puhtaat paperit. Samaan aikaan sen kaikki pennut kävivät virallisissa terveystutkimuksissa: polvet kaikilla 0/0 ja silmät terveet, kyynärien ja lonkkien osalta lausuntoja vielä osin odotellaan, mutta lonkissa kaikilla on kuvanneen eläinlääkärin mukaan löysyyttä ja valitettavasti Baialle tuomioksi liitosta tuli niiden osalta D/D.


Riena on käynyt noin kerran viikkossa opettelemassa alkeisagilitya, ja etenkin etenemisen suhteen tirriäinen on edistynyt varsin kivasti. Edelleen se tarjoaa siivekkeenkiertoa joka välissä, huutaa vimmatusti, mutta yllättävän hyvin se kaikesta häröilystään huolimatta kykenee keskittymään! Mutkaputki tosin osoittautui yllättävän vaikeaksi: aluksi pentu meni monta kertaa nurin ja juoksenteli päin putken seiniä... naksuttimen avulla aivotoimintaa saatiin vähän vilkkaammaksi, ja nyt näyttäisi Rii tajunneen, miten sieltä putkesta pääsee helpoiten ulos.

Kamera on ollut ulkoiluvuorossa vain lumien aikaan, joten näppärästi syntyy illuusio, että Joensuussa on talvi. Totuus on toinen.

Riirisen kahdeksankuiskuva. 33,5 cm ja 4,7 kg.

Minun. <3