perjantai 28. elokuuta 2015

Kuluneen kuun kuulumisia

Ei kommentteja:
Ollaan pidetty agilitysta ihan rehellistä lomaa. Adya on tuntunut edelleen hiukan laiskalta ja oma motivaatio lajin suhteen on ollut hieman hakusessa, joten omatoimisesti ei olla käyty Pärnävaaralla aikoihin. Viikkotreenit ovat nekin jääneet töiden ja helteiden takia väliin monelta viikolta. Sen sijaan tokoon ollaan tehty viikottain täsmätreenejä, joiden keskiössä ovat olleet näyttöruudut, luoksetulon stopit, liikkeestä istuminen ja metallinouto. Viimeisimpään ollaan haettu vauhtia leikkiputken avulla, ja se on tehnyt punavalkean mielestä vieraasta kapulasta huomattavasti siedettävämmän.

Riena on tiputellut hampaitaan, kasvatellut koipiaan ja turkkiaan, ja onnistuu aika ajoin näyttämään kuvissa jo isolta koiralta. Naskaleista irtoamatta on enää toinen yläkulmahammas. Korkeutta mitattiin eilen noin 31,5 cm ja viisi kuukautta tulee täyteen sunnuntaina. Elämä on pennen mielestä ihan sairaan siistiä: uloslähteminen on siistiä, koirien luokse karkaaminen on siistiä, metsälenkkeily on siistiä, pomppiminen on siistiä, uiminen on siistiä ja ruuan saaminen se vasta siistiä onkin! Arkikäyttäytyminen on ihan hyvässä vaiheessa vaikka kovin villi ja vallaton kakara onkin, sisäsiistiksi sitä uskaltaa kutsua ja hallille päästessään pikkukoira ei meinaa pöksyissään pysyä! Vähän jäyniä se on myös keksinyt, siitä on tullut ahkera pahvisilppuri, sukkien varastelu on edelleen ihan parasta ja maaleja voi kivasti raaputella seinäkulmasta.

Hallilla pentu on päässyt tekemään muutaman kerran leikkiputkea tarjoamisen kautta, odottamista ja sivulletuloa pääpainon ollessa edelleen leikkimisessä eri leluilla. Kotona olen vähän naksutellut 2o2o:ta tasapainotyynylle ja istu-maahan-seiso -käskyjä ilman käsimerkkejä, joihin Riena on huomaamatta jäänyt ihan kiinni. Hups.

Binja kävi tällä viikolla muutaman yön vierailulla ja kakaroilla oli kivaa, Adya puolestaan pääsi Hennan mukana ajamaan elämänsä toisen verijäljen ja oli kuuleman mukaan kovin tarkka ja taitava. Hyvin väsynyt se oli palatessaan, on se nenätyöskentely rankkaa.

Eilen siskoni tuli avuksi hallille, joten saatiin vähän liikkuvaakin kuvaa koikkerin metallista ja sheltin putkista:


Kuvia on kertynyt isohko määrä, joten satunnaiskattaus niistä alla ja galleriassa lisää.

Löydettiin Lehmosta ihana harjulenkki:


Helteillä hypeltiin järveen:


ja eilen uskallettiin uhmata käärmemaastoa Jaamankankaalla lenkkeillen:


Että semmoista. Töitä on jäljellä parisen viikkoa, sitten koittaa taas opiskelija-arki.

torstai 13. elokuuta 2015

Viikko vapaalla

2 kommenttia:
Viime viikolla vietin kesän ainoan lomani. Majoituttiin alkuviikko vanhempieni kotona; nautittiin hitaista aamuista, samoiltiin metsissä, treenattiin kerran agilitya (ja Adya kulki kovempaa kuin aikoihin, eikä hitaista kepeistä ollut tietoakaan!) ja käytiin serkkuni kanssa lakassa. Riena kävi myös hakemassa rabiesrokotuksen ja sydäntä kuunneltiin jälleen pitkään ja hartaasti, eikä sieltä tälläkään kertaa mitään ylimääräisyyksiä kuultu. :) Painoa oli 3,7 kg.


Torstaina saatiin odotettuja vieraita, kun Riirisen kasvattaja Fanny laumoineen kurvasi illalla pihaan! Wilda ja Riena näyttivät tunnistavan toisensa välittömästi, ja paini- ja rallileikit kestivät pitkälle yöhön. Hauskaa oli nähdä siskosten erot; Wilda oli jo ihan koiran näköinen, sillä on enemmän luustoa, runkoa ja turkkia, kun taas Riena on ainakin tällä hetkellä kevyt karvaton kuikelo, ihan emänsä Noonan miniversio! Luonteeltaan pennut ovat aika samankaltaisia, joskin Wilda oli jo jollain tasolla järkevä, kun taas siskonsa on aika... hullu. Hullu pentu on hullu, sekä hyvällä että huonolla tavalla.




Perjantai vietettiin pitkälti Lauran ja Annan seurassa: käytiin väsyttämässä koirat lenkillä, syötiin hyvin ja juoruttiin pitkälle iltaan. Lauantaina puolestaan noustiin kuudelta ja otettiin suunnaksi Varkauden agilitykisat. Riena oli innokas ja perin tuhma turisti, se riehui, häiriköi ja haukkui paitsi radan reunalla, myös radan puolella. En tiedä miten, mutta jotenkin se vain sai nykäistyä hihnan kädestäni ja sinkosi pahaa-aavistamattoman rotutoverinsa perään haukkuen. Onneksi rata oli jo hyvin lopussa (eikä puhdasta rataa alla), eikä Riena saanut suorittavaa koirakkoa kiinni ennen maalihyppyä. Toinen onni oli se, että kyseinen ohjaaja otti anteeksipyyntöni hyvin vastaan, eikä vaikuttanut mitenkään ärsyyntyneeltä. Voi nolous kuitenkin, en sitten saanut pidettyä alle nelikiloista elukkaani kurissa! Noona on kuulemma tehnyt saman tempun pentuna, äitinsä tyttö... noh, ainakin sillä on jo kova hinku radalle, vaikkei ole varsinaisia esteitä päässyt vielä tekemäänkään!

18,5 viikkoa ja virallinen, tukeva mitta näytti lukemaa 29,5 cm. Sintti!





Sunnuntaina jätettiin pennut kotiini ja pyörähdettiin EloKarelia-näyttelyssä tapaamassa shelttien sukulaiskoiria omistajineen. Piipahdin myös koikkerikehällä ja sain ilokseni todistaa Adyan tyttären Binjan ensimmäistä sertivoittoa ja toisen tyttären, Beean, varasertiä. Hienot juniorit! Hieman ennen isoja kehiä haettiin Wilda ja Riena vielä ihmettelemään näyttelyhulinaa ja tapaamaan (ihanaa!) tätipuoli Kujetta. Riena käveli näyttelypaikalla reippaana, mutta se oli selvästi aivan puhki. Kujeelle se jopa äksyili, eikä jaksanut oikein ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin. Löytyipä keino väsyttää pentu totaalisesti: kolme päivää 24/7 sisaruspainia, laumalenkkeilyä ja kisaturisteilua siihen päälle. Helppoa! :D Nukkui peräti kolmisen tuntia ennen perinteisiä iltavillejä.

Adya sai vähän hermolomaa pennusta, en halunnut testata, mitä valeraskas koikkeri on vieraasta nartusta, nuoresta uroksesta ja toisesta pennusta kotonaan. Lenkeillä (ja Noljakassa) se oli mukana ja käyttäytyi hyvin, Wilda sitä kovasti kiinnosti, mutta Noonan ja Batmanin lähinnä ignoorasi. Hermoloma jatkuu vielä pari päivää, kun Henna otti Adyan hoitoon - pennulle tekee hyvää joutua olemaan oikeasti yksin ja sen aloittamaa kotipihalla pöhisemistä on helpompaa kitkeä pois näin.

Sukulaisia rivissä! Wilda-sisko, Riena, tätipuoli Myrn, täti Meela, emänemä Minttu sekä emä Noona.
Kuvan otti Laura.