perjantai 31. heinäkuuta 2015

Nelikuinen

Ei kommentteja:

Pieni paimenkoira täytti eilen neljä kuukautta. Se on hyvin lähelle juuri sellainen, millainen nelikuisen pennun toivon olevan; sopivasti kuriton riiviö, joka on kuitenkin hallittavissa, avoin ja sosiaalinen, (melkein) sisäsiisti, ehtiväinen, leikkisä, ahne ja täysillä mukana tekemässä. Osaa rauhoittua kotona ja muualla, nukkuu häkissä ja keskittyy minuun ja leikkimiseen häiriöistä huolimatta. Se myös hallitsee jo kroppaansa yllättävän hyvin ja liikkuu ikäisekseen varsin vikkelästi. Suhtautuu vieraisiin alustoihin ja paikkoihin itsevarmasti, eikä hätkähdä kovempiakaan ääniä.



Hihnassa se ei vieläkään osaa kulkea nätisti. Vetää, repii hihnaa, sinkoilee puolelta toiselle. Olen ollut aika laiska pitämään remmiä edes mukana, joten harjoitusta on tullut lähinnä kaupunkikävelyillä. Maanantaina käytiin kuuden pennun miitissä keskustassa, siellä oli pennulla aika siistiä. Toisia koiria kohtaan Riena on aluksi aika alistuva, se ei heti ole niskassa kiinni, vaan yleensä se, joka pyörii pentukasan pohjalla :D



Se on ihan(an) hassu tyyppi, varsinainen vieterikoipi. Halli oli treenatessa tyhjä, mutta vanhempieni pihalla tolppaa kiertäessä häiriönä toimi muutaman metrin päässä keinuvat lapset ja joukko pennulle vieraita naapureita. Tässä viimeksi mainitusta kokonainen pätkä äänien kanssa, yksi naapureista kiinnostui kovastikin, mitä pennun kanssa puuhailen. :D


Kokoa virallisella mitalla alle 30 cm, paino n. 3,6 kg.

Siirappia, siirappia, mutta on se aika huikea pieni tyyppi. <3

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Jee!

2 kommenttia:

Riena täytti maanantaina 16 viikkoa, joten käytiin hakemassa toiset rokotukset ja kuunteluttamassa samalla sydän. Luottoeläinlääkärimme ei kuullut pumpusta mitään poikkeavaa, eli sivuääni oli kuin olikin harmiton pentusuhina! Jipii! Lapsikoira oli jälleen hyvin reipas, piikit eivät haitanneet ja sieväksikin toista kehuttiin. Kauhean kevyt se kyllä on: vastaanoton vaaka näytti lukemaa 3,3 kg.



Adyan kanssa käytiin viime viikolla Maija Piiroisen tokokoulutuksessa ja saatiin hyviä vinkkejä ruutuun ja kaukoihin. Ruutua ei ehkä kannatakaan tässä vaiheessa tehdä tarjoamisen kautta, sillä koikkeri tarjoaa hanakasti kulmien merkkejä: toiminto on sillä huomattavasti itse ruutuunmenoa vahvempi, joten ihmekö tuo. Näyttöä eli taputtelua ja hetsausta testattiin ja ollaan jatkettu myös omitoimitreeneissä, sillä se vaikuttaa toimivalta. Suurin ongelma ruudussa on kuitenkin ollut toistojen vähyys - ei tällä joskus ja jouluna -tyylillä tuloksia saada... Kaukoissa ongelma ei olekaan seisomaannousu, vaan maahanmeno. Adya heittää eturaajansa kauhean pitkälle, jolloin nousu on hankalaa. Kootumpaa maahanmenoa työstetään nyt sitten kotioloissa... kaiken muun ohella.



Tänään päästiin pitkästä aikaa agilityn ryhmätreeneihin, ja Adya kulki paljon, paljon paremmin kuin Mikkelin kisoissa, mutta kepit olivat vieläkin hitaat. Voinee olla syytä piipahtaa fyssarin pakeilla... Japsin ajoitusta ahtaahkoon väliin (4-5) hinkattiin, vippaus (10) onnistui heti, samoin rengas (16), tosin Heidi oli ensin auttamassa. Twist (19) ja tuplasylkkäri (22-23) sujuivat nekin ihan jees. Jäi hyvä mieli, Adya tuntui melkein itseltään!


Rienakin on treenannut, nimittäin huonoa käyttäytymistä :-D Olen ottanut sitä katsomaan Adyan (ja muiden) treenejä, ja kyllä pienestä eläimestä lähteekin kova huuto. Tänään se pääsi ensimmäistä kertaa halliin siten, että molemmilla kentillä treenattiin ja pikkusheltti oli oitis ryntäämässä radalle. Sai sitten purkaa kiukkunsa leluun, ja leikkikin vallan raivokkaasti! Tyhjässä hallissa olen naksutellut sille sivulletuloa ja maahanmenoa, ihan pieniä juttuja vasta. Asenne tekemiseen sillä alkaa olla kohdillaan.

Viime päivinä pentu on kehitellyt hyvin ärsyttäviä tapoja, se pääsee hyvin ketterästi sohvalle ja jopa korkealle jenkkisängylleni (!) ja tulee varoittamatta pureskelemaan sormia ja varpaita. Ulkona vieraiden ihmisten luokse on kiva karata hakemaan huomiota, vaikka useamman viikon ohitukset sujuivat jo ihan mallikelpoisesti. Kaikista raivostuttavinta on kuitenkin se, että Rienaa ei enää olekaan aina huvittanut tulla luokse, kun ollaan menossa autoon tai kotiin. Argh! Useamman kerran olen jättänyt sen hetkeksi yksinään auton ja kodin ulkopuolelle, mutta ei se tunnu tuota ihan hirveästi hetkauttavan... Olen palkkaillut sitä nyt vieläkin ahkerammin lähellä hengailemisesta ja pitänyt taskuissa parempaa namia, eiköhän riiviö näillä eväillä ala taas kiltimmäksi.


perjantai 17. heinäkuuta 2015

Mikkelissä

Ei kommentteja:

Kesän ensimmäinen vapaa viikonloppuni vierähti vallan mainiossa seurassa Mikkelissä kisaillen ja mökkeillen. Toiseksi mainittu sujui kivasti, mutta kisasuoritusten osalta reissu oli varsinainen floppi; ensimmäisellä radalla Adya kulki vielä kohtuullisen hyvin, mutta itse olin koiran tiellä ja putosin kartalta, toisella säädettiin huolella vähän kaikkea ja kolmannen jälkeen päätin, että jos aksa ei valeraskailijalle maistu, ei sitä tarvitse maistella ollenkaan ja ilmoitin ettei startata lainkaan. Jälkiviisaana voi todeta, että Adya oli valeraskauden päälle ihan puhki muutenkin - lauantain ja sunnuntain välisen yön samassa tilassa yöpyi Unna ja Dean, ja koikkeri koki tehtäväkseen vahtia pentua vierailta koirilta. Todennäköisesti se ei siis saanut kunnolla levätyksi. Voi reppanaa.



Riiri puolestaan oli ensimmäisissä kisoissaan ihanan reipas turisti. Lauantaiaamuna se hätkähti suoraan takanaan taputtavia ihmisiä ja radan välittömässä läheisyydessä oli aluksi hieman jännää, mutta sunnuntaina se olisi jo mielellään tehnyt lähempääkin tuttavuutta radalla juoksevien koirien kanssa. Pentu oli hyvin mielissään saamastaan runsaasta huomiosta niin kaksi- kuin nelijalkaistenkin puolelta ja minun kanssa se leikkikin oikein hyvin kisapaikalla :) Parhaat ralli- ja painileikit se veti viisikuisen rotutoveri Ionan kanssa, eikä kauas jäänyt kisailu 8-viikkoisen malipennun kanssa. Kisapaikalla hengailu oli pennun mielestä ehkä siisteintä ikinä, eikä autoon palaaminen olisi huvittanut lainkaan!

Vaikka kisat menivät miten menivät, tätä reissua muistellaan hymyillen :) Paljon uusia tuttavuuksia, mökin rauhaa, hyvää ruokaa ja seuraa. Ihan hassua muuten omistaa sheltti, kun suunnilleen joka toisella kisaajalla on rotutoveri - saatiin nimiuteluiden ja reippauden ihasteluiden ohella muun muassa arvioita aikuiskoosta ja vinkkejä korvienhoitoon :D

(Lisään videon tai pari, kunhan netti suostuu yhteistyöhön...)


tiistai 7. heinäkuuta 2015

Keskellä kesää

Ei kommentteja:

No tulihan se kesä! Ollaan eletty aika tasapaksua sunnuntaitreenaajan arkea, töiltä en oikein ole muuhun onnistunut repeämään. Uimakausi on vihdoin avattu, Adya on polskinut pitkiäkin matkoja lelun perässä ja Riena puolestaan kahlaillut uteliaana rantavedessä. Sitä selkeästi kiinnostaisi lähteä pidemmällekin, mutta vielä ei ole tohtinut kovin syvälle mennä.


Reilun 12 viikon iässä käytiin Kivuttomalla rokotuksilla, piikkejä Riena ei huomannutkaan ja oli muutoinkin reipas niin tutkittaessa kuin hyllyntäyttöassistenttinakin. Harmiksi pentutarkissa todettu, juuri kuultavissa oleva sydämen sivuääni oli vieläkin häivähdyksenä kuultavissa. Toivotaan kovasti, että ennen seuraavia rokotuksia ääni on hävinnyt ja kyseessä olisi harmiton pentuajan sivuääni. Jos se vielä 16-viikkoisena kuuluu, matka jatkuu sydänultraan.



Ego-veljen kanssa toissaviikolla

Kaupunkikävelyitä, hallivierailuja, lemmikkitarvikeliikekäyntejä sun muita sosiaalistamispuuhia ollaan tokikin jatkettu, mutta pentutreenaaminen on kurssin loputtua rajoittunut kotioloihin. Erilaisia tarjoamisjuttuja, kuten jäätelörasiaan ja sen päälle menemistä, sivulletuloa ja maahanmenoa ollaan tehty ruokien yhteydessä. Leikitty ollaan eri leluilla päivittäin ja siinä pieni Riiri onkin kehittynyt oikein kivasti, ja näyttää palkkautuvan pienistä jutuista niin pallolla kuin repimisleikeilläkin. Palauttamisessa on vielä hiottavaa, lällättelemään ei enää ole lähtenyt, mutta palaa usein komentamaan minua ilman lelua :D


Pikkusheltti on luonnollisesti kasvanut, mutta melko maltillisesti. Tällä hetkellä (14 vko) korkeus on 28 sentin tietämillä, joten voi olla, että Är aikoo isona olla rajatapaus. Ainakaan kovin suurta mediä siitä ei taida näillä näkymin olla tulossa.

Tuorein kasvukuva: 14 viikkoa

Adya on treenannut aika vähän aksaa, sillä iltavuoroilta en ole ehtinyt ryhmätreeneihin kuin hetkeksi. Ensi viikonloppuna kuitenkin kisataan Mikkelissä, voi olla että a) homma lähtee ihan lapasesta, b) valeraskailija ei liiku mihinkään tai c) jotain näiden väliltä. Tänään kerrattiin kontaktit ja kepit ennen koulutusvuoroani, ja näytti koikkeri ainakin ne muistavan. Ihanaa päästä kisaamaan ja mökkeilemään, ei turhan montaa vapaata viikonloppua ole tänä kesänä ollut! Kisareissu on porukan pienimmäiselle ensimmäinen laatuaan, joten jännä nähdä, miten se kisapaikan vilinään suhtautuu.