tiistai 23. kesäkuuta 2015

"Ei se hullu ole, se on iloinen"

2 kommenttia:
© Heidi Utriainen

Olinkin jo erehtynyt ajattelemaan, että Riena on aktiivisuudestaan ja ehtiväisyydestään huolimatta aika helppo ja vaivaton pentu. Noh, nyt 12-viikkoisena se on keksinyt, että mattoja, seinää ja listoja voi nakerrella ja irronneita palasia popsia, varastettuja asioita ei todellakaan palauteta vaan lähdetään karkuun nauttimaan saaliista ja viimeisimpänä kuningasideana onkin saaliiden nieleminen, mieluiten mahdollisimman nopeasti ja kokonaisena tottakai. Viimeksi tänä aamuna sydämeni jätti monta lyöntiä välistä, kun pentu repi päänsä kokoisen karvapalan irti lelusta, lähti se suussaan karkuun ja ehti nielaista koko komeuden! Onneksi eläinlääkärikäynniltä vältyttiin, kun pentu oksensi suolan avulla aarteensa ulos. Huh.



Sunnuntailta, © Heidi Utriainen

Termiittivaihteen lisäksi pentu on löytänyt kiellettyjen asioiden, kuten pyörien ja juoksijoiden, jahtaamisen ilon. Sen meno on muutenkin suorastaan hasardia ja sen rämäpäisyys välillä ihan hirvittää; juhannuspäivän lenkillä isommassa koiraporukassa se juoksi ihan katsomatta toisten koirien jalkoihin ja milloin minkäkin jyrkänteen reunoilla, ja sunnuntaisella mökkireissulla oli oitis ryntäilemässä rappusissa, kun hetkeksi käänsin huomioni Adyaan pennun sijaan. Tilaisuuden tullen Riena hyppii ihan päättömistä korkeuksista alas ja se on päässyt kokoonsa nähden uskomattoman korkeista kulkuesteistä yli silkalla sisulla. Yritän parhaillaan kasvattaa silmiä selkääni...


Sukulaistreffeiltä kaksi viikkoa sitten,
© Inka Räsänen

Pentukurssi on jatkunut ja kaikki harjoitteet ovat sujuneet kivasti, mitä nyt eilen häiriöluoksetuloissa olisi ollut kiva jäädä leikkimään matkalle ripoitelluilla leluilla. Riena myös veti itsensä melkoisille kierroksille muiden tehdessä namialustalle irtoamista ja vinkui jonkin aikaa, vaikka ei tehty mitään. Rauhoittumiseen pitää siis kiinnittää enemmän huomiota jatkossa. Heti jos tehdään jotain, keskittyy hienosti, mutta muiden seuraamisesta menee näemmä kuppi helposti nurin.

Koirakavereita ollaan treffailtu ahkerasti, ja isommissakin laumoissa pentu on jo tottunut kulkemaan. Kallan kanssa riekkuivat sunnuntaiaamuna, eilen paimenlapsiporukalla pentukurssin lopuksi ja tänään nähdään Ego-veljeä, kivaa!

Kiitos Heidille ja Inkalle ihanista kuvista :) Pennu kasvaa kuin rikkaruoho, ylempi kuva Inkan ja alempi Heidin:

Kymmenen viikkoa ja kaksi päivää

Yksitoista viikkoa ja kuusi päivää

Otsikon lausahdus on muuten isäni suusta. En menisi ihan takuuseen sen paikkansapitävyydestä.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Tottelevaisuuksia

Ei kommentteja:
Viikonloppukin vierähti osaltani töissä, ja koirien aktivointi on koostunut lähinnä metsälenkkeilystä ja sisätokoiluista. Riena on opiskellut odottamisen, seisomisen ja maahanmenon alkeita, ja heti on työ kantanut hedelmää! Aika pätevä kasvupönötyskin saatiin siskoni kanssa napattua eilen, kun pentu malttoi pysyä seisomassa pari sekuntia:

Riena 11 viikkoa

Käväistiin Musti&Mirrissä vaa'alla, joka väitti painoksi 2,6 kg. Ilmeisesti noin pienen kohdalla suurehko vaaka huijaa, siihen kun mahtuisi ainakin seitsemän Rienaa. Ensi viikolle pitäisi varata jo rokotus, joten eläinlääkärin vaa'alla saadaan toivottavasti oikea painolukema. Kaupassa pentunen oli vieläkin reippaampi mitä viimeksi, hyppi vieraita vasten, tutki
rohkeasti ostoskärryt ja kolusi innoissaan hyllyjä.

Illalla ohjelmassa oli pentukurssia, jolla pompittiin taas kontaktissa, tutkailtiin uusia alustoja yhtään epäröimättä, uhmattiin aukeilevaa sateenvarjoa vakuuttavasti räksyttäen ja kiivettiin kolisevan, viereen heitetyn naularasian päälle. Ei ihan hirveästi tunnu tuommoiset pikkujutut haittaavan :D Kurssin vetäjää Riena rakastaa, siltä kun saa nameja ja huomiota! Kova lapsikoira on edelleen komentamaan, mutta nyt se malttaa odottaa hyvin lyhyitä pätkiä häiriössäkin.

Tänään nähtiin Lauraa ja Annaa tokoilujen merkeissä naapuriseuran hallilla. Adya on tuntunut nyt juoksujen jälkeen vähän laiskalta, joten otin sille melko lyhyitä pätkiä. Teki hyvin! Paikkamakuusta täydet pisteet punavalkealle, molemmilta puolilta lähti koiria litomaan, mutta Adya pysyi hienosti :) Merkin kiertoa ei olla tehty aiemmin, mutta agilitysta tutulla käskyllä teki hyvin ja asianmukaisella vauhdilla. Muutamalla kerralla haukahti, jolloin jätin palkkaamatta. Naksuttelin hieman vierasta metallikapulaa, se oli selkeästi vähän ällö, mutta nosteli kuitenkin. Ulkokentällä tehtiin kaukoja, maahan-istu -vaihdossa lähes hypähtää noustessaan, se on aika hieno! Istu-seiso-istu on ok, mutta seiso-maahan-seiso on vieläkin vaikea. Välimatkaa on vasta reilu metri, tekniikkaa pitää hioa, mutta aika hyvin liike on kuitenkin edennyt. Joitain seuraamispätkiä otettiin sopivissa väleissä, hieman keuli.


Entä pentu sitten? Se pääsi halliin Annan sylissä katsomaan, kun koikkeri sai tehdä ja revitellä sen suosikkilelulla, ja oli repiä pelihousunsa! Leikki maistuikin vapaaksi päästyään ihan eri raivolla, mitä on ennen kentällä nähty. Vielä se ei kovin pitkään malta repiä, mutta hetken veti ihan kunnolla muristen. Pari kertaa sai lähteä kuolleelle ja toiset pari kertaa juostiin kilpaa heitetylle lelulle, ja Riiri lähtikin sitten innoissaan lällättelemään yksinään voittamansa lelun kanssa :D Pitää vain malttaa pitää leikkituokiot lyhyinä, pieni ei vielä jaksa pitkiä pätkiä. Tauon jälkeen Riiri iskettiin ensimmäistä kertaa näyttelypöydälle seisomaan ja metallimitta niskaan - ei ollut moksiskaan ja seisoikin pätevästi. Korkeudeksi epävirallinen mitta kertoi 25,5 cm, kuten kotiversiokin eilen. Lopuksi naksuttelin muutamat maahanmenot ja pentu sai taasen juosta pienestä matkasta ruokakipolleen. Käytiin treenien päätteeksi vielä harjulenkki seitsemän koiran voimin, hyvin kulki pentukin joukon jatkona.

Riiri ja venyvä nenä.

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Pomppupentu pentukoulussa

2 kommenttia:

Maanantaina aloitettiin Sporttirekun pentukurssilla. Ajatuksena 10-viikkoinen tuntui
kovin pieneltä ilmoitettavaksi yhtään millekään kurssille, enkä oikeastaan osannut odottaa, miten pieneliö suhtautuukaan semmoiseen puuhaan. Rääpäle yllätti ja esitteli partiolaismaisen reippauden lisäksi vielä suurta pätevyyttäkin! Yllätyin ihan, miten hyvin se keskittyi ruokaan minuun erinäisissä katsekontaktiharjoitteissa, eikä haikaillut toisten pentujen luokse juuri lainkaan. Toinen kerta olikin jo keskiviikkona, ja kurssin kuopus oli vielä entistäkin reippaampana.


Riena on elänyt aika pellossa, ja esimerkiksi odottaminen on vielä hyvin alkutekijöissä ja tylsyydessään pentu alkaa komentamaan, kontaktikävelyssä etenee villisti pomppien ja seilaten puolelta toiselle ympärilläni ja muiden tehdessä luoksetuloja yrittää livetä ylimääräisille ruoka-apajille. Vilkas, kuriton kakara! Haluan antaa pennun olla omatoiminen, aktiivinen toimija ja vaalia sen röyhkeyttä, joten en liiemmin ole vielä puuttunut pienoiseen pelleilyyn. Kunhan nyt arjessa käyttäytyy.

Riiri ei ole paljoa miettinyt vieraita alustoja, kurssilla esitellyistä ainoastaan styroxlevy oli hiukan outo aluksi. Keinun ääntä se ei ihmetellyt ja pikkupikkuputkea meni innoissaan edestakaisin heti kättelyssä. Haukuntaankaan se ei enää pahemmin reagoi, leikkiikin vaikka kaveri vieressä puhisisikin :) Vieraisiin ihmisiin ja koiriin se suhtautuu uteliaan ystävällisesti ja onkin päässyt lopuksi riehumaan kurssitovereidensa kanssa.


Tiistaina nähtiin sukulaisia, mistä kenties tulee kuvia myöhemmin, ja keskiviikkona piipahdettiin Lauran luona Carelicumissa. Käytävä täyttyi hetkessä ihmisistä, kun sana koiranpennun läsnäolosta kiiri läpi toimiston. Pikku-Är oli hyvin mielissään saamastaan huomiosta, eikä pahemmin edes rimpuillut Lauran suorittaman liimausoperaation aikana. Toinen korva on alkanut hiljalleen keventyä, joten paikallisen shelttitukeni lähtiessä reissuun pariksi viikoksi päätettiin laittaa liimat jo nyt. Kaupanpäällisenä saatiin oiva sosiaalistumisreissu, kätevää!

Adyankin kanssa ollaan treenattu: sisällä kaukoja, tasapainojuttuja, oven sulkemista ja muuta hömppää sekä hallilla agilitya, jossa koikkeri kulkee kovaa ja taidolla, mutta seisomatyöstä väsyneet jalkani eivät tahdo liikkua sitten millään. Ärsyttävää! Ärsyttävää on myös se, että suunnilleen kaikki tutut ovat tällä hetkellä Oulussa agilityn SM-kisoissa, ja minulla on jokaikisenä kisapäivänä täyspitkä työpäivä. Eipä tarvitse edes livestreamia siis tuijottaa... hengessä ollaan kuitenkin mukana, tsempitetään kovasti kaikkia kavereita ja muita tuttuja!

Vielä on pieni pentu heinikkoa matalampi. :D

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Vapaapäivät hyötykäyttöön

4 kommenttia:
Torstaiksi sovittiin Heidin ja Kallan kanssa pentujen citytreffit. Keskustakäynti oli molemmille
toinen, ja hurjan reippaita pentuja olivat molemmat väkijoukon keskellä :) Istuskeltiin hetki torilla työpaikallani kahviossa, käveltiin kävelykadulla jolla pennut pistivät painiksi ja pysähdeltiin ihmettelemään ihmisvilinää. Käväistiin katsomassa rullaportaita ja kauppakeskusta Centrumissa ja luonnollisesti muutaman metrin välein pieniin ihastuneita ihmisiä pysähtyi pennejä moikkaamaan. Riena menee edelleen mielellään vieraiden luokse, mutta enää sitä ei ole liiemmin kiinnostanut kiipeillä syleihin pusuttelemaan.

Perjantaiaamupäivä kulutettiin naapuriseuran hallilla. Adya teki vähän tokoa ulkona pöksyt jalassa, halliin kun ei juoksuisia suvaita. Ruudun naksutteluissa tarjosi jälleen ensin pari kertaa merkkiä, zetan erotteluista saatiin treeniaihetta olohuoneeseen ja seuraamisessa kontakti tuppasi hieman rakoilemaan. Vauhtinoudot ja -luoksetulot puolestaan olivat huikeita, samoin avo-kaukot ylipitkästä matkasta. Adyan tauotuksena pentu pääsi tutustumaan tyhjään keinonurmihalliin ensimmäistä kertaa: tsekkasi paikan rohkeasti ja palasi sitten luokseni kysymään, että mitäs sitten tehtäisiin. Reipas lapsi! Vedettiin hieman narulelua ja lopuksi pentu sai juosta muutamasta metristä ruokakupilleen.


Sisäsiisteys on ottanut hieman takapakkia. Ripuloinnin takia otin sanomalehdet käyttöön, alun perin vaihdoin vain huonommat matot lattioille ja Rienasta onkin täysin ok tehdä tarpeet lehdelle, eikä se niiden laittamisen jälkeen ole juurikaan ulos pyydellyt... Nyt maha on ollut pari päivää ihan kunnossa, joten otin lehdet pois.

Hihnakävelyssä alkaa ajoittain olla jotain järkeä, ihmiset Riena ohittaa nätisti ruokaa kirsun edessä, tarjoaa hyvin kontaktia ja tulee useimmiten kutsusta välittömästi innokkaasti luokse. Sisällä se onkin sitten varsinainen kauhukakara: puree, repii, maistelee ja syö mitä ikinä hampaisiinsa saa, ja ennen kaikkea rrrakastaa varastamista! Sukat ovat ihan parhaita, varsinkin suoraan jalasta revittynä, mutta myös rätit, patalaput, kammat ja kaikenlaiset lippulappuset käyvät. Kuin myös lasinaluset, joita riiviö käy ihan asiakseen pöllimässä pöydältä, jolle juuri ja juuri yltää :D


Lelut ja leikkiminen kiinnostavat ja saalisviettiä tuntuu olevan, mutta maailma tarjoaa Rienalle paljon kilpaileviakin huomionviejiä. Kotona pieni sheltti on väläytellyt jo vallan hurjaa taisteluasennetta, mutta esimerkiksi kävelykadulla pentu ei juurikaan malttanut repiä. Vieraiden kanssa se on tähän asti vain jahdannut lelua tarttumatta kunnolla, mutta eiköhän se tuosta kehity kun kehitetään :)

Riiri on oppinut oppimaan! Se on aivan fiiliksissä kun kaivan naksuttimen esille ja valmiina tekemään yhdessä, niin söpöä. Lopputuloksella ei niinkään ole väliä, naksuttelen lähinnä aktiivisesta toimintojen tarjoamisesta.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Juoksee, kasvaa ja hoikistuu

Ei kommentteja:
Kesätyöni alkoivat rytinällä perjantaina kuuden päivän putkella, joten jos ei muuta olla pennun
kanssa harjoiteltu, niin yksinoloa ainakin. Häkissä napero matkustaa jo pääasiassa hiljaa ja yleensä hyödyntääkin tilaisuuden nukkumiseen. Naapureista ja äänettömyyshavainnoistani päätellen kotona yksinolo on sujunut mainiosti. Ensimmäiset lyhyemmät yksinolot olivat oikeasti kaksinoloja, mutta löydettyäni molemmista koirista parit punkit, päätin hankkia Adyalle Scaliborin kaulaan ja suojella penskaa sen myrkyiltä erottamalla koirat jättäessäni ne kotiin. Adya on liiankin kiltti, ja se antaa pennun roikkua karvoissaan turhan kärsivällisesti.

Perjantaina alkoi töiden lisäksi myös Rienan ruuansulatusongelmat. Ripulirallia on riittänyt, konsultoidun eläinlääkärin kehoituksesta koitetaan vielä Promax-tahnaa kotikonstina, sillä pentu on reipas, syö, juo ja riehuu kuten tuon ikäiseltä olettaa saattaa. Adyalla ei ole ollut mitään oireita, joten luultavasti Riiri on vetänyt napaansa jotain epäsopivaa. Jos parissa päivässä maha ei rauhoitu, tiedossa lienee piipahdus tohtorin pakeilla.

Ennen vatsavaivoja käytiin vilkkaana, kesän ensimmäisenä lämpimänä päivänä keskustassa pyörimässä. Torilla ihmisiä oli joka puolella, meteliä riitti ja se oli pienen sheltin mielestä aluksi aika jännittävää. Reippaasti se kuitenkin mukana kulki. Myös terassille olen pentusen roudannut, ja siellä se vetikin niin päänsä kokoisen koirankeksin kuin sikeitä sylissänikin. Lauran ja Annan laumaa ollaan nähty lenkkeilyn merkeissä ja sielläkin Riiri on saanut altistusta vielä jännittävälle haukkumiselle.

Adya keskittyy tällä hetkellä lähinnä hormonihuuruihinsa - se aloitti juoksunsa Rienan kotiutumispäivänä, eli nyt alkavat tärpit olla käsillä. On melko mielenkiintoista opettaa pientä ohittamaan koirat nätisti, kun tuo aikuinen järkevä versio vetää ja itkee miesten perään niin että hävettää ja pinna palaa.. Tämä viikko huilitaan suosiolla agilitysta, viime keskiviikkona Adya kulki huikean hyvin, pöksyt jalassa kontaktit olivat mainiot ja japsejakin saatiin väännettyä useampi peräkkäin! Pentu pyöri toki mukana ja reippaasti pyörikin, levitti pentukuumetta ympäriinsä. ;)

Tänä aamuna nähtiin Rienan ikätoveria, Kalla-pyrriä. Kallalla on hieman massaetua ja se ei turhia kainostellut, mutta Riena tarvitsi vähän aikaa syttyäkseen painikaveriksi. Hetken ihmettelyn jälkeen painia riittikin sitten hyvä tovi :) Heidi otti ihania kuvia:




Kuvat © Heidi Utriainen

Tänään pennulle tuli täyteen yhdeksän viikkoa. Säkäkorkeus on epäluotettavalla mittausmenetelmällä jotain 23-23,5 sentin välillä. Kotivaakakaan ei ole järin luotettava, mutta paino lienee 2,6 kilon tietämillä; plussapalloksikin kutsuttu pieneliö on hoikistunut.

9-viikkoispönötys ft. itselaukaisin.