tiistai 26. toukokuuta 2015

Pentu siellä, pentu täällä

Ei kommentteja:
Neljä päivää pentuarkea takana. Adya ja Riena tapasivat perjantaina ja koikkeri oli samantien ihan myyty! Pikku-Är ei ole ihan alistuvinta sorttia, vaan aluksi se murisi oikein vakuuttavasti Hennan jalkojen suojista lähentelevälle kämppikselleen. Adya on suhtautunut shelttilapseen kuin omaan pentuunsa; hurjan leikkimisen lisäksi ne nukkuvatkin kylkikyljessä samalla pedillä. Myös rajojen opetusta Aa on tarjonnut pienelle: muutaman kerran se on pistänyt kakaran kunnolla maihin. Riena ei paljoa pulttia ole sanomisista ottanut, vaan on vain jatkanut isompansa ärsyttämistä. Ruuat ne saavat erillään, mutta muuten en ole nähnyt tarpeelliseksi niitä erottaa. Hyvä siltäkin kannalta, että penska mahtuukin vielä lapsiportista läpi :-D

Ensipäivät ovat kuluneet uusia asioita ihmetellen. Ollaan käyty lähimetsikössä, vähän kauemmissa metsissä, pururadalla, vanhempieni luona, Lauran ja Annan luona Noljakassa, eläinkaupassa ja agilityhallilla. Tutustuttu hihnaan ja kotikulmiin, nähty pyöräilijöitä, lapsia, kävelijöitä ja juoksijoita. Opeteltu matkustamaan metallihäkissä hiljaa, jäämään kotiin ja autoon yksin, aloitettu naksuttimeen ehdollistuminen ja ruokakupilla odottaminen. Juostu pihalla, jonne pentu osaa jo pyytää oven edessä vinkumalla. Ei ihan huonosti kahdeksanviikkoiselta! Kotona on käynyt useampia pennunlällyttelijöitä ja Noljakassa Riena joutui kylmiltään kolmen sheltin ja lapinkoiran talouteen useaksi tunniksi, kun kokoonnuttiin porukalla katselemaan Euroviisuja. Kaikkiin ihmisiin pentu on suhtautunut avoimen rohkeasti; kiipeilee ventovieraiden syleihin, puree varpaita, neniä ja sormia ja selvästi nauttii saamastaan huomiosta. Toiset koirat ovat puolestaan olleet hiukan jännittäviä ensin, ja etenkin haukuntaa pikkuinen jännittää. Noljakassa se reippaasti leikki Myrnin kanssa ja säikytteli Hupsista mennen suoraan sen naaman eteen räksyttämään :D

Eilen pennulla oli rankka päivä, kun se pääsi aamupäivällä vierailulle Musti&Mirriin ja illalla vielä hallille. Eläinkaupassa se esitteli rohkeuttaan ihastusta herättäen: kiipeili niin kanssa-asiakkaiden kuin myyjienkin sylit läpi, loikki alahyllyjen päällä ja kipitteli häntä antennina sojottaen ympäriinsä. Kaupassa kävi myös kovaa haukkuva koira, jonka elämöintiä Riiri hieman jännitti. Leikki kuitenkin maistui vähän ajan päästä ja häntä nousi takaisin pystyyn, eli nopeasti palautui :) Reissun jälkeen uni maittoi peräti kolmen tunnin verran, on se rankkaa olla reippaana! (Tätä kirjoittaessani puoli kahdelta yöllä pirpanaa sen sijaan ei nukuta, toista tuntia riehuu akselilla lampaantalja-crocsit-Adya-satunnaiset lattialla lojuvat lelut...)



Pärnävaaralla hallin pihalla Riena näki ihmisiä ja muita koiria, eikä ollut niistäkään milläänsäkään. Halli itsessään oli pennun mielestä kaikessa suuruudessaan aika jännä. Aluksi tutkaillessa piti olla varovainen ja mahdollisimman matalana, mutta hetken päästä se jo hengaili uteliaana radanrakennuksessa mukana ja intoutui vähän repimään leluakin. Parituntisen treenienvedon aikana akut latautuivat autossa nukkuen sopivasti vielä pieneen metsärallitteluun.




Riena täytti eilen hurjat kahdeksan viikkoa ja sen kunniaksi loin sille kasvusivun. Paikallaan se ei vielä osaa olla, joten tämän viikon kuvan virkaa toimittaa metsäreissun satunnaisotos.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Se on pieni, pörröinen, ja sen nimi on Riena.

4 kommenttia:
Minun ei pitänyt ottaa pentua ennen ensi vuotta. Tulevaisuuden pennun piti olla koikkeri, Adyan pentu sen toisesta pentueesta. Sitten tapahtui jotain. Jotain, josta muutamien pitkien kuukausien päästä, erinäisten käänteiden jälkeen, seurasi Riena.


Riena, Bustling's Attitude To Die For, on shetlanninlammaskoiranarttu. Pentu, joka on hyvin itsenäinen, äärimmäisen ahne, ihanan reipas ja varsin toimelias. Fannyn rakkaudella kasvattama pieni kolmivärinen, enemmän tai vähemmän salainen toiveeni ja haaveeni. Ihanan Noonan ja moninkin tavoin menestyneen Vindin pentu. Noonaan olen tutustunut sen ollessa juniori-ikäinen, tavannut useamman kerran sen jälkeen ja ihastunut aina vain enemmän - siinä jotenkin vain on koira minun makuuni. Marraskuisella koiraleirillä yllätin itsenikin kysymällä ex tempore Noonan pentua, ja siitä se ajatus sitten lähti. Sheltti.


6,5-viikkoisena

Maaliskuisen reissuni aikana Turkuun syntynyt Riena muutti eilen Loviisasta luoksemme.  Kävin katsomassa pentuja kahdesti, ja jo ensitapaamisella 4,5 viikon iässä Riena vaikutti itsenäiseltä, terhakkaalta ja ehtiväiseltä kaverilta. Aivan pienestä pitäen se on nukkunut erillään muista ja lähtenyt yksinään tutkimaan maailmaa, löytyen milloin mistäkin. Itsesuojeluvaistoa odottelemme jälkitoimituksena. Teknisesti ottaen pikkumusta on Fannyn koira, sillä pentu tuli minulle sijoitukseen - tulevaisuus siis näyttää, jatkaako Riena aikanaan Bustling's-koirien saagaa. Vielä julkinen kiitos Fannylle luottamuksesta, ja koko riiviöstä ylipäänsä!

6,5-viikkoisena, © Laura Pitkänen

Riena vaikuttaa aivan mainiolta tyypiltä. Kotimatka oli pitkä, ja noin kuuden tunnin aikana pikkuinen kiljui muutamaan otteeseen kymmenisen minuuttia kerrallaan, muuten nukkui kantolaukussaan tyytyväisesti tuhisten. Koukattiin matkalla Mikkelissä Iran luona ja kotona oltiin vasta yhdentoista aikaan. Uuden kotinsa pentu tsekkasi reippaasti läpi, ja alkoi välittömästi leikkimään. Reilun tunnin se jaksoi riekkua, roikkua lahkeessa ja rallata ympäri kämppää ja pihaa, kunnes uni vei voiton. Adyan tapaaminen on edessä tänään.



Niin ja hei, tervetuloa lukemaan Koirankarvaolettamaa! Mikä se semmoinen sitten on? Jälleen yksi sanaleikki, jonka pohjalla on rikosoikeudellinen periaate syyttömyysolettama (triviatietoa tarjoilee KKO). Pidän sanaväännöksistä, kolmiosaisista yhdyssanoista ja rikosoikeudesta. Ja toki koirista kaikkine karvoineen, vaikka irtoversiot jälkimmäisistä toisinaan nyppivätkin. Halusin, että blogissamme on omanlaisensa korvamerkintä - siispä tästä lähtien tarkkailemme muita, meillä toimii liikennevalvonta ja luomme sekä säilömme ikiomaa tapausarkistoamme. Tervetuloa!